Puheet olivat kuten odottaa voi erittäin koskettavia ja persoonallisia. Voi miten ihanaa olikaan kuulla niitä lämpimiä sanoja rakkailta läheisiltämme. Kummisetäni hauska, extempore puhe olikin sopiva loppukevennys koskettavaan ohjelmanumeroon.
keskiviikko 14. lokakuuta 2015
Ohjelma: Puheet
Meillä puheet pidettiin ruokailun jälkeisen hääveikkaus-leikin perään. Puheiden pitäjiksi oli ennen häitä ilmoittautuneet morsiamen isä ja äiti sekä sulhasen äiti ja isäpuoli. Heidän puheiden päätteeksi annettiin myös muille vieraille mahdollisuus puheenvuoroon ja siihen tarttuikin morsiamen kummisetä.
Puheet olivat kuten odottaa voi erittäin koskettavia ja persoonallisia. Voi miten ihanaa olikaan kuulla niitä lämpimiä sanoja rakkailta läheisiltämme. Kummisetäni hauska, extempore puhe olikin sopiva loppukevennys koskettavaan ohjelmanumeroon.
Isäni piti puheen ruotsiksi, mikä oli mielestäni tilanteeseen todella sopiva. Olen puhunut ruotsia isäni kanssa koko elämäni ja olisi ollut outoa, mikäli hän olisi pitänyt puheensa meille suomeksi. Tietenkin kaikki vieraat eivät puhetta kokonaisuudessaan ymmärtäneet, mutta samalla ruotsinkieliset vieraat pystyivät seuraamaan sitä paremmin. Häissämme puhuttiin pääsääntöisesti suomea, hääveikkausta lukuunottamatta, joten oli mielestämme mahtavaa huomioida ruotsinkieliset vieraat ruotsinkielisellä puheella.
Puheet olivat kuten odottaa voi erittäin koskettavia ja persoonallisia. Voi miten ihanaa olikaan kuulla niitä lämpimiä sanoja rakkailta läheisiltämme. Kummisetäni hauska, extempore puhe olikin sopiva loppukevennys koskettavaan ohjelmanumeroon.
tiistai 29. syyskuuta 2015
Karkkibuffet
Ruokailun jälkeen avattiin karkkibuffet. Olimme verhoilleet buffetpöydän tyllikankaalla joten avaaminen kävi helposti ja nopeasti. Karkkibuffetpöytä avattiin juuri ennen kakku- ja kahvitarjoilua ja sen ympärille kerääntyi mukavasti porukkaa nopeaan tahtiin. Meillä oli jonkin verran ylimääräisiä karkkeja joita lisäiltiin muutamaan otteeseen. Todella moneen pöytään ilmestyi pikkuhiljaa karkkipusseja ja muutamassa tunnissa karkkipurkit alkoivat olemaan tyhjillään.
Karkkibuffetin koristelussa ja värimaailmassa noudatettiin häiden yleistä teemaa. Vaikka kaikki karkit eivät alkuperäisen suunnitelman mukaisesti olleet valkoista ja vaaleanpunaista väriteemaamme noudattavia, kokonaisuus oli silti tasapainoinen.
Kuten kuvista näkee, meillä tarjoiltiin makeisten lisäksi suolapähkinöitä ja Raffel-sipsejä. Sipsejä meillä oli kaksi pussia mutta niitä olisi pitänyt ehdottomasti olla enemmän, sen verran nopeasti loppuivat kesken. Voin kyllä ehdottomasti suositella suolaisten lisäämistä herkkubuffettiin, sillä vieraat tuntuivat arvostavan pientä suolaista välipalaa.
Olin todella fiiliksissäni karkkibuffetin ulkonäöstä, vaikka tuo ovi tuolla taustalla näin jälkeenpäin hieman harmittaakin - ehkä seinälle olisi voinut ripustaa vielä muutaman koristeen. Muutoin buffetkokonaisuus oli ihanan vaaleanpunainen ja kepeä sekä tietenkin maukas.
Karkkeja meillä oli seitsemää eri laatua, lisäksi kolmea erilaista tikkaria. Liituja ja mansikkapalloja meillä oli noin kilo kumpaakin, geisha- ja mariannekarkkeja kolme 350 g pakettia kumpaakin, minttu- ja sukulakupatukoita 50 kpl kumpaakin ja sydänvaahtokarkkeja kaksi todella isoa pussia, arvioltaan yhteensä noin 1 kilon verran. Tigerista hankittuja mansikka- ja lakritsitikkareita oli yhteensä kolmisenkymmentä ja sydäntikkareita oli lisäksi muutama kymmenen. Kaikenkaikkiaan karkkeja oli noin 6 kiloa ja tuli todettua, että muutama ylimääräinen kilo ei olisi ollut pahitteeksi. Mansikkapallot ja liidut olivat suosituimpia, joten olisin varmaan ottanut niitä puoli kiloa lisää. En kuitenkaan nähnyt karkkibuffetin tyhjentymistä minkäänlaisena katastrofina ja mielestäni kaikki saivat kyllä oman osansa makeasta.
Karkkibuffetin koristelussa ja värimaailmassa noudatettiin häiden yleistä teemaa. Vaikka kaikki karkit eivät alkuperäisen suunnitelman mukaisesti olleet valkoista ja vaaleanpunaista väriteemaamme noudattavia, kokonaisuus oli silti tasapainoinen.
Kuten kuvista näkee, meillä tarjoiltiin makeisten lisäksi suolapähkinöitä ja Raffel-sipsejä. Sipsejä meillä oli kaksi pussia mutta niitä olisi pitänyt ehdottomasti olla enemmän, sen verran nopeasti loppuivat kesken. Voin kyllä ehdottomasti suositella suolaisten lisäämistä herkkubuffettiin, sillä vieraat tuntuivat arvostavan pientä suolaista välipalaa.
Olin todella fiiliksissäni karkkibuffetin ulkonäöstä, vaikka tuo ovi tuolla taustalla näin jälkeenpäin hieman harmittaakin - ehkä seinälle olisi voinut ripustaa vielä muutaman koristeen. Muutoin buffetkokonaisuus oli ihanan vaaleanpunainen ja kepeä sekä tietenkin maukas.
Karkkeja meillä oli seitsemää eri laatua, lisäksi kolmea erilaista tikkaria. Liituja ja mansikkapalloja meillä oli noin kilo kumpaakin, geisha- ja mariannekarkkeja kolme 350 g pakettia kumpaakin, minttu- ja sukulakupatukoita 50 kpl kumpaakin ja sydänvaahtokarkkeja kaksi todella isoa pussia, arvioltaan yhteensä noin 1 kilon verran. Tigerista hankittuja mansikka- ja lakritsitikkareita oli yhteensä kolmisenkymmentä ja sydäntikkareita oli lisäksi muutama kymmenen. Kaikenkaikkiaan karkkeja oli noin 6 kiloa ja tuli todettua, että muutama ylimääräinen kilo ei olisi ollut pahitteeksi. Mansikkapallot ja liidut olivat suosituimpia, joten olisin varmaan ottanut niitä puoli kiloa lisää. En kuitenkaan nähnyt karkkibuffetin tyhjentymistä minkäänlaisena katastrofina ja mielestäni kaikki saivat kyllä oman osansa makeasta.
tiistai 15. syyskuuta 2015
Baari
Ruokailun jälkeen noin puoli kuuden aikaan kaasojeni miehet laittoivat baarin pystyyn. Juomista voi lukea tarkemmin Häiden juomatarjoilu -postauksesta. Kahteen boolimaljaan sekoitettiin alkoholilliset boolit nimeltä Kultainen nuoruus ja Romanssi, kahteen toiseen boolimaljaan vettä ja alkoholitonta boolia nimeltä Mallorca. Jaoimme baaripöydät muutoinkin alkoholilliseen ja alkoholittomaan, joten sinkkivati limsatölkeillä oli samalla pöydällä alkoholittomien booliastioiden kanssa. Alkoholibaarissa meillä on kolme sinkkivatia siideri-, lonkero- ja oluttölkeillä. Pöydällä oli myös ylijäämäviinejä tarjolla.
Jäitä sinkkivateihin hankittiin Mäkkäristä ja Hesestä. Sulhanen ja bestman kävivät hakemassa niitä monta kylmälaukullista perjantai-iltana, pussittivat ne ja laittoivat juhlapaikan pakastimeen. Lopuksi meillä olikin kaksikerroksinen pakastin täynnä jäätä. Juhlan aikana jäitä otettiin pakkasesta tarpeen mukaan, hakattiin vasaralla hieman pienemmiksi ja lisättiin sinkkivateihin juomatölkkien kera. Jäitä jäin noin puolet yli, joten hieman oli tämä touhu ylimitoitettua - ainakaan ei tarvinnut säästellä! Mehän olimme tuoneet juhlapaikalle omat jääkaapit ja pakastimet jotka sijoitimme saunakabinettiin, missä jäätä olikin helppo käsitellä.
Juomia lisäiltiin baariin tasaiseen tahtiin koko loppuillan ajan. Suosituimmaksi booliksi muodostui sitruunainen Kultainen nuoruus, joka loppui sopivasti noin keskiyön aikaan. Romanssiboolia jäi noin booliastiallinen, eli neljäsosa, saman verran jäi alkoholitonta Mallorca-boolia. Miedoista lonkeroa jäi neljästä laatikosta kaksi, karpalolonkeroa vajaa laatikko, Colden Cap lemon soodaa muutama tölkki, Up Cider omenasiideriä noin tusina tölkkiä ja olutta kolmisen laatikkoa. Toisin sanoen siiderit ja oluet menivät parhaiten kaupaksi, yhteensä mietoja kului noin 13 laatikkoa. Alkoholittomia limsatölkkejä oli pari laatikkoa ja niitä jäi puolisen laatikollista.
Kaiken kaikkiaan baari toimi hyvin ja boolit olivat yllättävänkin suosittuja. Ihan muutama vieras olisi toivonut hieman vahvempia juomavaihtoehtoja, sillä meillä boolitkin olivat alkoholipitoisuudeltaan vain noin 5 %. Silti uskon tämän olleen hyvä linjaus, sillä meillä ei nähty kuin muutama selvästi humaltunut henkilö. Sen verran hyvin boolit kuitenkin vieraillemme maistuivat.
Jäitä sinkkivateihin hankittiin Mäkkäristä ja Hesestä. Sulhanen ja bestman kävivät hakemassa niitä monta kylmälaukullista perjantai-iltana, pussittivat ne ja laittoivat juhlapaikan pakastimeen. Lopuksi meillä olikin kaksikerroksinen pakastin täynnä jäätä. Juhlan aikana jäitä otettiin pakkasesta tarpeen mukaan, hakattiin vasaralla hieman pienemmiksi ja lisättiin sinkkivateihin juomatölkkien kera. Jäitä jäin noin puolet yli, joten hieman oli tämä touhu ylimitoitettua - ainakaan ei tarvinnut säästellä! Mehän olimme tuoneet juhlapaikalle omat jääkaapit ja pakastimet jotka sijoitimme saunakabinettiin, missä jäätä olikin helppo käsitellä.
Kaiken kaikkiaan baari toimi hyvin ja boolit olivat yllättävänkin suosittuja. Ihan muutama vieras olisi toivonut hieman vahvempia juomavaihtoehtoja, sillä meillä boolitkin olivat alkoholipitoisuudeltaan vain noin 5 %. Silti uskon tämän olleen hyvä linjaus, sillä meillä ei nähty kuin muutama selvästi humaltunut henkilö. Sen verran hyvin boolit kuitenkin vieraillemme maistuivat.
sunnuntai 13. syyskuuta 2015
Ruokailu
Meidän häiden ruokatarjoilusta vastasi ISS Catering, jotka ovat suosituin pitopalvelu juhlapaikkamme käyttäjien keskuudessa. Tämä oli eduksi sillä pitopalvelun henkilökunta oli toiminut tiloissa monesti aikaisemmin ja kaikki sujui nopeasti - joskin jopa liian nopeasti. Meillä ei menneet ajatukset aivan yksi yhteen pitopalvelun henkilöiden kanssa valmistellessamme kattausta juhlapaikalla häitä edeltävänä perjantaina. Vaikeinta oli vakuutella liiankin rutiininomaisesti toimiville tyypeille, että meidän häissä asiat tehdään meidän mielen mukaan - ei kuten "edellisissäkin häissä tehtiin". Ei siitä asiasta sen enempää, saatiin loppujen lopuksi ihan sopivat kompromissit aikaiseksi.
Pitopalvelun suuri plussa oli ehdottomasti mahtava ruokakokonaisuus joka oli todella maittava. Ensinnäkin ruoan ulkonäkö oli aivan huipputasoa eikä makukokemuskaan tuottanut pettymystä. Saimme vierailtamme paljon kehuja hyvästä ruoasta ja monipuolisesta kokonaisuudesta.
Menumme oli seuraavanlainen:
Lux-vihersalaatti parmankinkulla ja tuoreilla mansikoilla
Marinoituja herkkusieniä
Savustettuja katkarapuja basilikaranskankermalla
Rucolamaustettua mozzarellajuustoa
Balsamicomarinoituja kirsikkatomaatteja
Graavilohi ja sinappitillikastike
Hyytelöityä broilerinfilettä ja mustaherukkahyytelöä
Foccacia ja maalahdenlimppu, voi- ja tuorejuustolevitteet
Välimeren porsaanfilé
Tumma yrttikastike
Tomaattirisotto
Paahdetut kasvikset
Kuten sanottu, kokonaisuus oli aivan huippu ja nautin jokaisesta suupalasta. En päässyt kokeilemaan aivan kaikkia vaihtoehtoja, mutta suosikeikseni muodostuivat hyytelöity broilerinfile, vihersalaatti parmankinkulla ja mansikoilla, mozzarellajuusto, balsamicomarinodut kirksikkatomaatit ja tomaattirisotto. Mutta silti, kaikki maistamani vaihtoehdot olivat aivan huippuja!
Käytännönjärjestelyt menivät meillä siten, että ensin ruokaa haki morsiusparin pöydässä istuvat ja sitten edettiin pöytänumerojärjestyksessä. Kesti ehkä noin 15-20 min ennen kuin kaikki olivat hakeneet ruokaa ja ruokailuun kaiken kaikkiaan kului noin tunti.
Pitopalvelun suuri plussa oli ehdottomasti mahtava ruokakokonaisuus joka oli todella maittava. Ensinnäkin ruoan ulkonäkö oli aivan huipputasoa eikä makukokemuskaan tuottanut pettymystä. Saimme vierailtamme paljon kehuja hyvästä ruoasta ja monipuolisesta kokonaisuudesta.
Menumme oli seuraavanlainen:
Lux-vihersalaatti parmankinkulla ja tuoreilla mansikoilla
Marinoituja herkkusieniä
Savustettuja katkarapuja basilikaranskankermalla
Rucolamaustettua mozzarellajuustoa
Balsamicomarinoituja kirsikkatomaatteja
Graavilohi ja sinappitillikastike
Hyytelöityä broilerinfilettä ja mustaherukkahyytelöä
Foccacia ja maalahdenlimppu, voi- ja tuorejuustolevitteet
Välimeren porsaanfilé
Tumma yrttikastike
Tomaattirisotto
Paahdetut kasvikset
Kuten sanottu, kokonaisuus oli aivan huippu ja nautin jokaisesta suupalasta. En päässyt kokeilemaan aivan kaikkia vaihtoehtoja, mutta suosikeikseni muodostuivat hyytelöity broilerinfile, vihersalaatti parmankinkulla ja mansikoilla, mozzarellajuusto, balsamicomarinodut kirksikkatomaatit ja tomaattirisotto. Mutta silti, kaikki maistamani vaihtoehdot olivat aivan huippuja!
Käytännönjärjestelyt menivät meillä siten, että ensin ruokaa haki morsiusparin pöydässä istuvat ja sitten edettiin pöytänumerojärjestyksessä. Kesti ehkä noin 15-20 min ennen kuin kaikki olivat hakeneet ruokaa ja ruokailuun kaiken kaikkiaan kului noin tunti.
perjantai 11. syyskuuta 2015
Ohjelma: Hääleikit
Valokuvat © Jarno Pellinen. Ethän kopio kuvia!
Meidän häissä oli kaksi ohjelmanumeroa, yksi heti hääjuhlan alkuun ennen ruokailua ja toinen ruokailun jälkeen. Ensimmäisenä nähtiin tutustumisleikki, jonka ihanat kaasoni vetivät. Kaasot olivat valmistelleet vieraille paperilappusia, joissa oli muutamia väittämiä kuten "Olen tuntenut sulhasen tai morsiamen ennen kuin he tapasivat toisensa", "Olen käynyt koulua morsiamen tai sulhasen kanssa", "En ole sukua morsiamelle tai sulhaselle" ja ehkä haastavimpana "Olen käynyt saunassa morsiamen ja/tai sulhasen kanssa". Kaasot pyysivät niitä vieraita nousemaan ylös, joita kukin väittämä koski. Sitten oli meidän vuoromme arvata, mikä asia näitä vieraita yhdistää. Onnistuimme itse asiassa arvaamaan kaikki paitsi yhden väittämän, nimittäin vieraat jotka olivat tunteneet jomman kumman meistä ennen kuin tutustuimme toisiimme. Leikki oli todella hauska ja kaikki vieraat osallistuivat innolla siihen. Hieman erilainen tutustumisleikki oli hyvä päätös ja mekin saimme osallistua arvuuttelemalla väittämiä.
Ruokailun jälkeen vedettiin toinen ohjelmanumero nimeltään hääveikkaus. Olimme sulhasen kanssa laatineet etukäteen meitä koskevia kysymyksiä erilaisilla vastausvaihtoehdoilla. Vieraat osallistuivat noin neljän hengen ryhmissä ja heille jaettiin pala paperia vastauksia varten. Bestman tyttöystävineen esitti kysymykset ja vastausvaihtoehdot, jonka jälkeen vieraat saivat joukkueissaan pohtia oikeaa vastausta. Veikkauksessa kysyttiin mm. meidän yhteistä suosikkiharrastusta, suosikkilomakohdetta, tulevaisuuden toiveita ja asioita, mitä antaisimme toistemme tehdä ilman apua. Vieraiden joukosta kuului veikkauksen aikana todella vilkasta puheensorinaa ja ihania naurahduksia. Kun kysymykset oli kysytty käytiin läpi oikeat vastaukset. Kysymys esitettiin uudelleen ja me kerroimme vastauksen ja joihinkin myös lyhyen tarinan. Lopulta selvisi, että muutamalla joukkueella oli yhtä monta oikeaa vastausta. Tätä varten olimme valmistelleet kolme lisäkysymystä, joihin kaksi jäljellä olevaa joukkuetta saivat huudella vastauksensa. Kahteen ensimmäiseen kysymykseen vastaukset huudettiin sekunneissa ja tilanne oli edelleen tasan, viimeisen kysymyksen kohdalla miettimisaikaa jouduttiin antamaan enemmän ja muutaman väärän veikkauksen jälkeen oikea vastaus ja voittajajoukkue löytyi! Lahjaksi joukkuelle annettiin iso pähkinähedelmäpussi - tämä ei tosin ehkä ollut paras vaihtoehto koska pussi oli hääjuhlan lopussa vielä avaamatta.
Leikkimme olivat todella onnistuneita ja hauskan erilaisia perinteisimpiin hääleikkeihin verrattuna. Kaikki vieraamme osallistuivat todella innolla ja heillä tuntui olevan hauskaa. Parasta oli kuitenkin se, että leikit olivat sellaisia joihin kaikki vieraat pystyivät osallistumaan, me mukaan lukien. Tutustumisleikki oli alkuun oikein sopiva, vieraat saatiin tutustumaan toisiinsa ja nauramaan arvauksillemme. Leikki pidettiin tarpeeksi lyhyenä sillä seuraavaksi ohjelmassa oli ruokailu. Hääveikkaus oli tutustumisleikkiä hieman pidempi ja vaati enemmän yhteistyötä vieraiden kesken, joten oli hyvä järjestää se ruokailun jälkeen jolloin vieraat olivat jo ehtineet tutustua toisiinsa ja aikaa oli käytettävissä enemmän. Kaiken kaikkeaan, kaksi leikkiä oli oikein sopiva määrä sillä halusimme antaa enemmän aikaa vapaalle seurustelulle juhlan aikana.
Meidän häissä oli kaksi ohjelmanumeroa, yksi heti hääjuhlan alkuun ennen ruokailua ja toinen ruokailun jälkeen. Ensimmäisenä nähtiin tutustumisleikki, jonka ihanat kaasoni vetivät. Kaasot olivat valmistelleet vieraille paperilappusia, joissa oli muutamia väittämiä kuten "Olen tuntenut sulhasen tai morsiamen ennen kuin he tapasivat toisensa", "Olen käynyt koulua morsiamen tai sulhasen kanssa", "En ole sukua morsiamelle tai sulhaselle" ja ehkä haastavimpana "Olen käynyt saunassa morsiamen ja/tai sulhasen kanssa". Kaasot pyysivät niitä vieraita nousemaan ylös, joita kukin väittämä koski. Sitten oli meidän vuoromme arvata, mikä asia näitä vieraita yhdistää. Onnistuimme itse asiassa arvaamaan kaikki paitsi yhden väittämän, nimittäin vieraat jotka olivat tunteneet jomman kumman meistä ennen kuin tutustuimme toisiimme. Leikki oli todella hauska ja kaikki vieraat osallistuivat innolla siihen. Hieman erilainen tutustumisleikki oli hyvä päätös ja mekin saimme osallistua arvuuttelemalla väittämiä.
Ruokailun jälkeen vedettiin toinen ohjelmanumero nimeltään hääveikkaus. Olimme sulhasen kanssa laatineet etukäteen meitä koskevia kysymyksiä erilaisilla vastausvaihtoehdoilla. Vieraat osallistuivat noin neljän hengen ryhmissä ja heille jaettiin pala paperia vastauksia varten. Bestman tyttöystävineen esitti kysymykset ja vastausvaihtoehdot, jonka jälkeen vieraat saivat joukkueissaan pohtia oikeaa vastausta. Veikkauksessa kysyttiin mm. meidän yhteistä suosikkiharrastusta, suosikkilomakohdetta, tulevaisuuden toiveita ja asioita, mitä antaisimme toistemme tehdä ilman apua. Vieraiden joukosta kuului veikkauksen aikana todella vilkasta puheensorinaa ja ihania naurahduksia. Kun kysymykset oli kysytty käytiin läpi oikeat vastaukset. Kysymys esitettiin uudelleen ja me kerroimme vastauksen ja joihinkin myös lyhyen tarinan. Lopulta selvisi, että muutamalla joukkueella oli yhtä monta oikeaa vastausta. Tätä varten olimme valmistelleet kolme lisäkysymystä, joihin kaksi jäljellä olevaa joukkuetta saivat huudella vastauksensa. Kahteen ensimmäiseen kysymykseen vastaukset huudettiin sekunneissa ja tilanne oli edelleen tasan, viimeisen kysymyksen kohdalla miettimisaikaa jouduttiin antamaan enemmän ja muutaman väärän veikkauksen jälkeen oikea vastaus ja voittajajoukkue löytyi! Lahjaksi joukkuelle annettiin iso pähkinähedelmäpussi - tämä ei tosin ehkä ollut paras vaihtoehto koska pussi oli hääjuhlan lopussa vielä avaamatta.
Leikkimme olivat todella onnistuneita ja hauskan erilaisia perinteisimpiin hääleikkeihin verrattuna. Kaikki vieraamme osallistuivat todella innolla ja heillä tuntui olevan hauskaa. Parasta oli kuitenkin se, että leikit olivat sellaisia joihin kaikki vieraat pystyivät osallistumaan, me mukaan lukien. Tutustumisleikki oli alkuun oikein sopiva, vieraat saatiin tutustumaan toisiinsa ja nauramaan arvauksillemme. Leikki pidettiin tarpeeksi lyhyenä sillä seuraavaksi ohjelmassa oli ruokailu. Hääveikkaus oli tutustumisleikkiä hieman pidempi ja vaati enemmän yhteistyötä vieraiden kesken, joten oli hyvä järjestää se ruokailun jälkeen jolloin vieraat olivat jo ehtineet tutustua toisiinsa ja aikaa oli käytettävissä enemmän. Kaiken kaikkeaan, kaksi leikkiä oli oikein sopiva määrä sillä halusimme antaa enemmän aikaa vapaalle seurustelulle juhlan aikana.
tiistai 8. syyskuuta 2015
Sulhasen häälook
Valokuvat © Jarno Pellinen. Ethän kopio kuvia!
Viime aikoina minua on vaivannut pieni saamattomuus, eikä vain täällä blogin puolella. Häiden jälkeen oli todella tyhjä olo ja tekemistä oli niin vähän aikaisempaan verrattuna. Onneksi häävideo, -kuvat ja tavaroiden myynti auttoi haikeuteen. Tilasin portrettikuvia ja albumin, suunnittelin kiitoskortin ja tilasin valokuvia vieraille. Sitten innostus alkoi pikku hiljaa hiipumaan ja hääpukukin vietiin pesulaan. Nyt mitään ei oikein ole tapahtunut muutamaan viikkoon ja kiitoskortitkin odottavat vielä lähettämistä. Jospa nyt saisin lisäpuhtia tilanteeseen palaamalla häiden läpikäyntiin täällä blogin puolella.
Tällä kertaa esittelen jatkona edelliselle postaukselle sulhasen häälookin. Sulhasen Tiger of Sweden puku ostettiin poikkeuksellisen hyvään hintaan Stockmannin hulluilta päiviltä. Asusteiksi valikoitui musta rusetti ja häiden väriteemaan sopiva vaaleanpunainen taskuliina. Nämä asusteet toistuivat myös isäni ja bestmanin asukokonaisuuksissa. Mustat nahkakengät löytyivät kaapista jo ennnestään, kuten myös Gantin rannekello.
Puku oli trendikäs malliltaan ja rusetti toi siihen mukavasti särmikkyyttä. Rusetti, taskuliina ja kauluspaita ovat Brothersista. Kokonaisuuden kruunasi viehe, jossa oli vaaleanpunainen ruusu ja muutama vihreä lehti.
Viime aikoina minua on vaivannut pieni saamattomuus, eikä vain täällä blogin puolella. Häiden jälkeen oli todella tyhjä olo ja tekemistä oli niin vähän aikaisempaan verrattuna. Onneksi häävideo, -kuvat ja tavaroiden myynti auttoi haikeuteen. Tilasin portrettikuvia ja albumin, suunnittelin kiitoskortin ja tilasin valokuvia vieraille. Sitten innostus alkoi pikku hiljaa hiipumaan ja hääpukukin vietiin pesulaan. Nyt mitään ei oikein ole tapahtunut muutamaan viikkoon ja kiitoskortitkin odottavat vielä lähettämistä. Jospa nyt saisin lisäpuhtia tilanteeseen palaamalla häiden läpikäyntiin täällä blogin puolella.
Tällä kertaa esittelen jatkona edelliselle postaukselle sulhasen häälookin. Sulhasen Tiger of Sweden puku ostettiin poikkeuksellisen hyvään hintaan Stockmannin hulluilta päiviltä. Asusteiksi valikoitui musta rusetti ja häiden väriteemaan sopiva vaaleanpunainen taskuliina. Nämä asusteet toistuivat myös isäni ja bestmanin asukokonaisuuksissa. Mustat nahkakengät löytyivät kaapista jo ennnestään, kuten myös Gantin rannekello.
Puku oli trendikäs malliltaan ja rusetti toi siihen mukavasti särmikkyyttä. Rusetti, taskuliina ja kauluspaita ovat Brothersista. Kokonaisuuden kruunasi viehe, jossa oli vaaleanpunainen ruusu ja muutama vihreä lehti.
perjantai 21. elokuuta 2015
Morsiuspuku
Valokuvat © Jarno Pellinen. Ethän kopio kuvia!
Häiden läpikäynnissä on nyt päästy juhlan alkuun ja ajattelin tässä vaiheessa pysähtyä hetkeksi ja käydä läpi muutamia hääpäivämme pääasioita. Ensimmäisenä haluan esitellä teille morsiuspukuni.
Kaikkihan alkoi mielikuvasta, jonka mukaan morsiuspukuni olisi kevyt, a-linjainen ja elegantti. Toivoin siihen sydänpäätietä, pitsisiä yksityiskohtia ja halusin sen korostavan vyötäröä. Valikoin heti alkuun pois satiiniset, olkaimelliset ja liian prinsessamaiset puvut. Blogin alkutaipaleella kerroin morsiuspuvun etsinnästä ja tässä postauksessa kävin läpi tuntemuksiani asiaan liittyen. Esittelin tuolloin kuvia puvusta, jonka malli oli mieluinen, koristelua oli sopivasti ja materiaalit vaikuttivat oikeanlaisilta. Postausta seuraavana päivänä menin Tampereen Morsiusgalleriaan, josta kyseinen puku löytyi. Valitsin sen sovitukseen noin kymmenen muun puvun kanssa. Sovittelin jälleen kerran pukua toisensa jälkeen ja mikään ei oikein tuntunut oikealta, kunnes kohdalle tuli tämä esittelemäni malli. Päätin todella nopeasti, että halusin juuri sen ja jouduin jopa vakuuttelemaan myyjälle, että olen päätökseni tehnyt. Kyllä sen sitten vain tietää, kun se oikea tulee kohdalle.
Morsiuspuvukseni valikoitui siis ihana, upea White One:n Jacques - sama puku siis jonka esittelin teille silloin vuosi sitten. Oli todella hassu tunne, kun puin puvun päälleni ensimmäistä kertaa. Tunsin, että tässä puvussa voin oikeasti liikkua, se tuntui mukavalta ja näytti niin ihanalta. Se oli juuri sopivan yksinkertainen, romanttinen ja elegantti.
Kuten aikaisemmin täälläkin pohdiskelin, halusin yhdistää morsiuspukuuni koristeellisen vyön. Tutustuin valmiisiin vaihtoehtoihin häämessuilla ja netissä, mutta mitään täydellistä ei oikein tullut vastaan. Niinpä otin yhteyttä Ateljé Tuhkimotarinan Heidiin, jonka taidonnäytteisiin olin tutustunut useilla häämessuilla, ja kerroin hänelle vyöpohdinnoistani. Lähetin Heidille kasan inspiraatiokuvia ja hän ryhtyi tuumasta toimeen ja lähetti minulle kuvia eri vaihtoehdoista. Niinpä päätin tilata häneltä mittatilausvyön, jossa yhdityisi helmet, strassit, pitsi ja satininauha. Vähän aikaa myöhemmin vyö saapui postissa kotiin ja pakkohan sitä oli sovittaa heti puvun kanssa - se oli niin täydellinen!
Puvussa oli todella mukava olla koko päivän, mutta tanssiessa minulla oli hieman hankalaa. Takaosaan oli kyllä kiinnitetty nappi joten sain laahuksen nostettua ylös, mutta silti taaksepäin astuminen johti siihen, että tallasin kokoajan laahustani. Liukastelin koko häätanssimme ajan ja siinä hetkellä toivoin, että olisin valinnut vaikka sääripituisen puvun! Muutoin olin kyllä tyytyväinen morsiuspukuuni mitä tulee mukavuuteen. Vaikka hääpäivänämme ei ollut mitenkää erityisen kuuma, oli ihanaa kuinka kevyeltä puku tuntui päälläni.
Häätanssin jälkeen päädyin vaihtamaan morsiuspuvun polvipituiseen jatkomekkooni, jossa oli morsiuspuvun tapaan tylliä ja pitsiä. Johan muuttui tanssiminen helpommaksi! Esittelen kuvia jatkomekostani sitten hääjuhlakertomuksen edetessä siihen kohtaan.
Tällä hetkellä morsiuspuku odottaa pukupussissaan pesulaan pääsyä. Mitä sille sen jälkeen teen, en vielä tiedä. Pohdin välillä pitäisikö se laittaa myyntiin vai pidänkö sen itselläni. Jotenkin vain tuntuu niin lopulliselta luopua morsiuspuvusta - siiten ne häät ovat todella ohi. Taidan odottaa vielä hetken, ennen kuin teen päätöksen!
Häiden läpikäynnissä on nyt päästy juhlan alkuun ja ajattelin tässä vaiheessa pysähtyä hetkeksi ja käydä läpi muutamia hääpäivämme pääasioita. Ensimmäisenä haluan esitellä teille morsiuspukuni.
Kaikkihan alkoi mielikuvasta, jonka mukaan morsiuspukuni olisi kevyt, a-linjainen ja elegantti. Toivoin siihen sydänpäätietä, pitsisiä yksityiskohtia ja halusin sen korostavan vyötäröä. Valikoin heti alkuun pois satiiniset, olkaimelliset ja liian prinsessamaiset puvut. Blogin alkutaipaleella kerroin morsiuspuvun etsinnästä ja tässä postauksessa kävin läpi tuntemuksiani asiaan liittyen. Esittelin tuolloin kuvia puvusta, jonka malli oli mieluinen, koristelua oli sopivasti ja materiaalit vaikuttivat oikeanlaisilta. Postausta seuraavana päivänä menin Tampereen Morsiusgalleriaan, josta kyseinen puku löytyi. Valitsin sen sovitukseen noin kymmenen muun puvun kanssa. Sovittelin jälleen kerran pukua toisensa jälkeen ja mikään ei oikein tuntunut oikealta, kunnes kohdalle tuli tämä esittelemäni malli. Päätin todella nopeasti, että halusin juuri sen ja jouduin jopa vakuuttelemaan myyjälle, että olen päätökseni tehnyt. Kyllä sen sitten vain tietää, kun se oikea tulee kohdalle.
Morsiuspuvukseni valikoitui siis ihana, upea White One:n Jacques - sama puku siis jonka esittelin teille silloin vuosi sitten. Oli todella hassu tunne, kun puin puvun päälleni ensimmäistä kertaa. Tunsin, että tässä puvussa voin oikeasti liikkua, se tuntui mukavalta ja näytti niin ihanalta. Se oli juuri sopivan yksinkertainen, romanttinen ja elegantti.
Kuten aikaisemmin täälläkin pohdiskelin, halusin yhdistää morsiuspukuuni koristeellisen vyön. Tutustuin valmiisiin vaihtoehtoihin häämessuilla ja netissä, mutta mitään täydellistä ei oikein tullut vastaan. Niinpä otin yhteyttä Ateljé Tuhkimotarinan Heidiin, jonka taidonnäytteisiin olin tutustunut useilla häämessuilla, ja kerroin hänelle vyöpohdinnoistani. Lähetin Heidille kasan inspiraatiokuvia ja hän ryhtyi tuumasta toimeen ja lähetti minulle kuvia eri vaihtoehdoista. Niinpä päätin tilata häneltä mittatilausvyön, jossa yhdityisi helmet, strassit, pitsi ja satininauha. Vähän aikaa myöhemmin vyö saapui postissa kotiin ja pakkohan sitä oli sovittaa heti puvun kanssa - se oli niin täydellinen!
Puvussa oli todella mukava olla koko päivän, mutta tanssiessa minulla oli hieman hankalaa. Takaosaan oli kyllä kiinnitetty nappi joten sain laahuksen nostettua ylös, mutta silti taaksepäin astuminen johti siihen, että tallasin kokoajan laahustani. Liukastelin koko häätanssimme ajan ja siinä hetkellä toivoin, että olisin valinnut vaikka sääripituisen puvun! Muutoin olin kyllä tyytyväinen morsiuspukuuni mitä tulee mukavuuteen. Vaikka hääpäivänämme ei ollut mitenkää erityisen kuuma, oli ihanaa kuinka kevyeltä puku tuntui päälläni.
Häätanssin jälkeen päädyin vaihtamaan morsiuspuvun polvipituiseen jatkomekkooni, jossa oli morsiuspuvun tapaan tylliä ja pitsiä. Johan muuttui tanssiminen helpommaksi! Esittelen kuvia jatkomekostani sitten hääjuhlakertomuksen edetessä siihen kohtaan.
Tällä hetkellä morsiuspuku odottaa pukupussissaan pesulaan pääsyä. Mitä sille sen jälkeen teen, en vielä tiedä. Pohdin välillä pitäisikö se laittaa myyntiin vai pidänkö sen itselläni. Jotenkin vain tuntuu niin lopulliselta luopua morsiuspuvusta - siiten ne häät ovat todella ohi. Taidan odottaa vielä hetken, ennen kuin teen päätöksen!
torstai 13. elokuuta 2015
Hääkirppistä päivitetty!
Käykää katsomassa hääkirppis, siellä on alennettuja hintoja ja uusia häätavaroita myynnissä!
Saapuminen juhlapaikalle
Kaikki valokuvat © Jarno Pellinen. Ethän kopio kuvia!
Hääpäivän aikataulu venyi heti alkuun kun saavuimme juhlapaikalle hieman myöhässä. Saimme kuulla jälkeen päin, että vierailla oli kyllä riittänyt tekemistä sillä aikaa kun olimme kuvattavana. Monet tapasivat tuttaviaan pitkästä aikaa ja juteltavaa riitti, photoboothissa otettiin paljon polaroideja ja vieraat kiertelivät juhlapaikkaa etsien omia istumapaikkojaan.
Saavuimme paikalle noin klo 15.45 ja meidät toivotettiin tervetulleiksi juhlapaikan pihalla meren äärellä. Kirkosta unohtuneet saippuakuplat oli järjestetty paikalle ja niitä puhallettiin kun kävelimme vieraiden luokse. Täytyy myöntää, että saippuakuplat toimivat tässä tilanteessa aivan täydellisesti!
Meitä onniteltiin ja vieraille tarjottiin Tallinnasta tuotua Sladkoje Igristoje -kuohuviiniä. Häävideoltamme kuulin kuinka jotkut kehuivat kuohuvaa, joten saimme olla valintaamme tyytyväisiä. Isäni piti lyhyen tervetuliaispuheen ja pyysi vieraitamme siirtymään sisälle, sillä olikin jo aika muutamalle tutustumisleikille!
Hääpäivän aikataulu venyi heti alkuun kun saavuimme juhlapaikalle hieman myöhässä. Saimme kuulla jälkeen päin, että vierailla oli kyllä riittänyt tekemistä sillä aikaa kun olimme kuvattavana. Monet tapasivat tuttaviaan pitkästä aikaa ja juteltavaa riitti, photoboothissa otettiin paljon polaroideja ja vieraat kiertelivät juhlapaikkaa etsien omia istumapaikkojaan.
Saavuimme paikalle noin klo 15.45 ja meidät toivotettiin tervetulleiksi juhlapaikan pihalla meren äärellä. Kirkosta unohtuneet saippuakuplat oli järjestetty paikalle ja niitä puhallettiin kun kävelimme vieraiden luokse. Täytyy myöntää, että saippuakuplat toimivat tässä tilanteessa aivan täydellisesti!
Meitä onniteltiin ja vieraille tarjottiin Tallinnasta tuotua Sladkoje Igristoje -kuohuviiniä. Häävideoltamme kuulin kuinka jotkut kehuivat kuohuvaa, joten saimme olla valintaamme tyytyväisiä. Isäni piti lyhyen tervetuliaispuheen ja pyysi vieraitamme siirtymään sisälle, sillä olikin jo aika muutamalle tutustumisleikille!
tiistai 11. elokuuta 2015
Vihkiminen
Kaikki valokuvat © Jarno Pellinen. Ethän kopio kuvia!
Meidän vihkipappimme oli onnekas sattuma. Mustasaaren seurakunnassa on vain muutama suomenkielinen pappi ja emme saaneet vaikuttaa valintaan itse. Onneksemme meille sattui aivan ihana naispappi joka oli täydellinen juuri meille. Tapasimme pappimme ensimmäistä kertaa kirkkoharjoituksen yhteydessä muutama päivä ennen häitä. Keskustelimme kaikenlaisista asioista ja tietenkin parisuhteestamme sekä vihkikaavasta. Meille jäi tapaamisesta todella hyvä fiilis ja jäimme innolla odottamaan lauantain vihkitilaisuutta.
Kun olimme hääpäivänä saaneet vihkimistä edeltävät valokuvaukset hoidettua siirryimme kaasojen, bestmanin, sulhasen ja isäni kanssa sakastiin odottelemaan. Katselimme ikkunasta kirkkoon saapuvia vieraitamme, nautimme muutaman rohkaisevan ja fiilistelimme ainutlaatuisessa hetkessä.
Olimme valinneet häämarsseiksi Prinsessa Ruususen juhlamarssin ja Edward Elgarin Maa tulevaisuuteen -marssin. Kun vihkimisen oli aika alkaa, kävelimme isäni kanssa alttarille Prinsessa Ruususen soidessa. Tunnelma oli aivan mahtava ja oli ihana nähdä niin paljon iloisia kasvoja kirkossa. Lopulta löysin niiden keskeltä oman sulhaseni ja kävelimme yhdessä loppumatkan alttarille.
Vihkikaavamme oli lyhyt ja meillä laulettiin ainoastaan yksi virsi, Suvivirren sävelellä menevä nro 822 jossa on avioliittyyn liittyvä sanoitus. Halusimme sisällyttää tilaisuuteen yhden tekstin, jonka kaasoni luki.
Valitsimme luettavaksi raamatunluvun Laulujen laulu 8:6-7:
Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,
pane sinetiksi ranteesi nauhaan.
Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
Sen hehku on tulen hehkua,
sen liekki on Herran liekki.
Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa,
Virran tulva ei vie stiä mukanaan.
Jos joku tarjoaisi taloa ja tavarat rakkauden hinnaksi,
hän saisi vain toisten pilkan.
Sitten olikin aika sanoa tahdon, sain sormeeni vihkisormukseni ja suutelimme ensimmäistä kertaa avioparina. Tahdon-kohta oli oikeastaan ainoa hetki jolloin minua jännitti. Hyvinhän se kuitenkin meni ja jännitys kaikkosi saman tien.
Lähdimme kävelemään alttarilta pois avioparina Maa tulevaisuuteen -marssin tahtiin. Poseerasimme hetken aikaa ja nautimme tilanteesta ennen kuin lähdimme kävelemään. Päästyämme kirkosta ulos huomasimme, että kirkon pihassa oli jo vieraita odottamassa seuraavan vihkimisen alkamista. Se oli aika outoa mutta onneksi ei haitannut meitä mitenkään. Kävelimme nopeasti sulhasen kanssa takaisin sakastiin ulkokautta sillä aikaa kun vieraat siirtyivät kirkon portaille odottamaan meitä.
Tässä vaiheessa oli tarkoitus puhallella saippuakuplia, mutta olimme unohtaneet ne hotellihuoneesemme. Onneksi huomasimme unohduksen hyvissä ajoin ennen vihkimistä ja sovimme kaasojen kanssa, että he ohjeistavat vieraita taputtamaan meille saippuakuplien puhaltamisen sijaan. Tämä toimi oikein hyvin ja lopuksi ohjeistimme vielä vieraita ryhmittymään portaille yhteiskuvaa varten. Sitten vieraiden olikin aika siirtyä kohti juhlapaikkkaa ja me lähdimme bestmanin ja yhden kaason kanssa kohti seuraavaa kuvauspaikkaamme, jossa viivyimme noin 45 minuuttia. Kuvausten päätteeksi poksautimme kuoharipullomme ja lähimme kohti juhlapaikkaa.
Tunnelma vihkimisen jälkeen oli aivan mahtava ja olo oli todella huojentunut. Vaikka en ollut oikeastaan jännittänyt missään vaiheessa, juhlapaikalle siirtyessämme tunsin vain niin suurta iloa, onnea ja olin valmis nauttimaan ikimuistoisesta hääjuhlastamme.
tiistai 28. heinäkuuta 2015
Potrettikuvaukset
Kaikki valokuvat © Jarno Pellinen. Ethän kopio kuvia!
Hääpäivämme ikuisti Vaasalainen valokuvaaja Jarno Pellinen, joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Jarnon kanssa työskentely oli erittäin sujuvaa ja hän tuntui ymmärtävän toiveitamme ja tyyliämme täysin. Olimme sopineet valokuvaussessiot ennen ja jälkeen vihkimisen, jotta saisimme otettua kuvia mahdollisimman paljon ja erilaisissa paikoissa. Näiden lisäksi Jarno kuvasi vihkimisemme ja hääjuhlamme aina häätanssimme loppuun saakka.
Aloitimme valokuvauksen kirkon pihamailla klo 12.30 eli puolitoista tuntia ennen vihkimistämme. Olimme etukäteen varmistaneet seurakunnalta, ettei kirkossa ollut vihkimistä ennen meitä. Näin saimme valokuvata rauhassa ja mikäli olisi sattunut satamaan, olisimme valokuvanneet kirkon sisätiloissa. Mukaan olimme myös ottaneet valkoisen lakanan, joka esti pukuani likaantumasta valokuvauksen aikana. Lisäksi meillä oli kaksi avustajaa huolehtimassa valaistuksesta sekä pukuni laahuksesta.
Aloitimme valokuvauksen kirkon kellotornin portailla, josta siirryimme upean kivimuurin luokse. Olin aikaisemmin esittänyt valokuvaajallemme inspiraatiokuvia jotka otettiin hyvin huomioon kuvauksen aikana. Viimeisenä ennen vihkimistä otimme kuvia kirkon edustalla sijaitsevassa upeassa puistossa tammikujien keskellä. Valokuvauksen aikana keskityimme vain ja ainoastaan toistemme seurasta nauttimiseen, mikä mielestäni näkyykin valokuvissa. Meitä kumpaakaan ei jännittänyt lainkaan tässä vaiheessa, olimme vain kaksi onnellista.
Vihkimisen jälkeen siirryimme autoilla Vanhan Vaasan kirkon raunioille. Aloitimme siellä valokuvauksen pienessä koivumetikössä josta siirryimme raunioille. Nämä kuvat ovat ehdottomasti suosikkejani, karut kiviseinät luovat upean kontrastin ja kokonaisuus on ihanan dramaattinen. Jälleen kerran keskityimme vain toisiimme ja ihanaan kahdenkeskeiseen hetkeen tuoreena avioparina.
Valokuvauksen jälkeen pokasutimme kuoharipullon ja nostimme maljan toisillemme. Sitten olikin aika siirtyä juhlapaikalle ottamaan hääjuhlaväen onnitteluita vastaan.
Olemme nyt saaneet nauttia upeasta valokuvakokoelmasta joka sisältää runsaat 800 otosta. Kaikista näistä kuvista valitsemme tässä postauksessa näkyvät seitsemän kuvaa, jotka Jarno erikoiskäsitteli meille. Näistä valitsemme kuvan kiitoskorttiimme ja teetämme varmaan lähes kaikista suurempia ja pienempiä tulosteita. Voin kertoa, että seitsemän kuvan valitseminen tuotti pientä tuskaa. Aloitin 40 suosikista ja siitä pikkuhiljaa sain vähennettyä määrän näihin.
Seuraavassa postauksessa palaan ihanaan vihkiseremoniaamme joka oli kaikkea mitä olisimme voineet toivoa. Vihkiminen oli juuri meidän kaltainen ja tunnelma oli lämmin.
perjantai 24. heinäkuuta 2015
Hääpäivän aamu
Heräsimme hääpäivänämme ihanassa sviitissämme auringonpaisteeseen aamu seitsemältä ja lähdimme herkulliselle hotelliaamiaiselle. Nautiskeltuamme hetken aikaa minun tuli aika lähteä kampaamoon joka oli kävelyetäisyyden päässä hotelliltamme. Tuntui niin ihanalta kävellä keskustan läpi lämpimässä aamuauringossa - en voinut käsittää hyvää onneamme sään suhteen! Kahdeksalta saavuin laitettavaksi Cava-kampaamolle, jonne äitini oli saapunut jo puoli tuntia aikaisemmin. Hetken kuluttua paikalle saapuivat myös kaasoni ja myöhemmin myös veljieni vaimot, sulhasen äiti ja sisko. Niinpä meidät kaikki laitettiin kauniiksi vaikka useimman kohdalla aikataulu venyi turhauttavan paljon. Muun muassa sulhasen äiti pääsi lähtemään kampaamolta vasta runsas tunti ennen vihkimistämme!
Olin käynyt muutama viikko aikaisemmin koemeikissä ja suunnittelemassa kampausta. Olin todella luottavaisin mielin kun kampaajani ryhtyi laittaman hiuksiani. Hän aloitti kreppaamalla tyven ja kihartamalla kaikki suortuvani. Alimmasta hiusosiosta koottiin niskaan valkki jonka päälle kiharoita ryhdyttiin kiinnittämään. Kampaajani näytti vähän väliä peilistä miltä kampaus näyttää ja annoin siinä välissä omat kommenttini. Näin kampauksesta pikku hiljaa tuli juuri sellainen kuin olin suunnitellut. Alun perin olin tietenkin ajatellut pitäväni hiukseni auki, mutta päädyin lopulta juhlavampaan kampaukseen. Elegantti, glamourhenkinen kiharakampaus oli mielessäni ja juuri sellaisen sain.
Olen muuten näin jälkeenpäin ihan tyytyväinen, että en käynyt koekampauksessa. Oli nimittäin sen verran haastavaa saada selvitettyä hiukset hääjuhlan jälkeen. Kaikki tupeeraukset olivat laittaneet hiukset sellaiseen solmuun, että tuntui kuin puolet hiuksista olisi lähtenyt irti niitä selvitellessäni. Kerta kyllä riitti!
Olin käynyt muutama viikko aikaisemmin koemeikissä ja suunnittelemassa kampausta. Olin todella luottavaisin mielin kun kampaajani ryhtyi laittaman hiuksiani. Hän aloitti kreppaamalla tyven ja kihartamalla kaikki suortuvani. Alimmasta hiusosiosta koottiin niskaan valkki jonka päälle kiharoita ryhdyttiin kiinnittämään. Kampaajani näytti vähän väliä peilistä miltä kampaus näyttää ja annoin siinä välissä omat kommenttini. Näin kampauksesta pikku hiljaa tuli juuri sellainen kuin olin suunnitellut. Alun perin olin tietenkin ajatellut pitäväni hiukseni auki, mutta päädyin lopulta juhlavampaan kampaukseen. Elegantti, glamourhenkinen kiharakampaus oli mielessäni ja juuri sellaisen sain.
Olen muuten näin jälkeenpäin ihan tyytyväinen, että en käynyt koekampauksessa. Oli nimittäin sen verran haastavaa saada selvitettyä hiukset hääjuhlan jälkeen. Kaikki tupeeraukset olivat laittaneet hiukset sellaiseen solmuun, että tuntui kuin puolet hiuksista olisi lähtenyt irti niitä selvitellessäni. Kerta kyllä riitti!
Meikki tehtiin samanlaiseksi kuin koemeikki, tosin rajaukset jätettiin hieman kapeammiksi, sillä tällä kertaa minulle laitettiin irtoripsiä silmien ulkokulmasta suunnilleen keskikohtaan asti. Olin koemeikin aikaan ostanut sopivan huulikiillon, jota laitettiin myös hääpäivänä. Meikkipohja aurinkopuutereineen oli ihana ja pysyi todella siistinä koko päivän, kuten myös silmämeikki. Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen niin kampaukseen kuin meikkiinkin. Ne edustivat hyvin omaa tyyliäni ja toiveitani, ja kokonaislookki oli juuri sopivan juhlava.
Kampaajan jälkeen lähdimme kaasojeni kanssa kohti hotelliamme syömään lounasta ja korkkaamaan päivän ensimmäisen skumppapullon. Kaasojen miesystävät olivat hakeneet meille toivomamme herkulliset take away salaattiannokset ja onneksi sain syötyä sen lähes kokonaan, muuten en olisi mitenkään jaksanut odottaa hääjuhlan ruokailuun asti. Syökää siis morsiammet lounaanne!
Meillä oli kuitenkin melko tiukka aikataulu ja jouduin pukeutumaan pienessä kiireessä. Ehdin kuitenkin valita sopivat korut, sain laitettua Lanvinin Marry Me hajuvettä ja muistin juuri ja juuri ottaa morsiuskimppuni mukaan. Niinpä lähdimme kahdella autolla kohti vihkikirkkoa noin klo 12.30, jossa valokuvaajamme jo odotti. Myöhästyimme hiukan mutta saimme otettua aivan upeita kuvia ennen vihkimistä. Näistä lisää seuraavassa postauksessa!
Kampaajan jälkeen lähdimme kaasojeni kanssa kohti hotelliamme syömään lounasta ja korkkaamaan päivän ensimmäisen skumppapullon. Kaasojen miesystävät olivat hakeneet meille toivomamme herkulliset take away salaattiannokset ja onneksi sain syötyä sen lähes kokonaan, muuten en olisi mitenkään jaksanut odottaa hääjuhlan ruokailuun asti. Syökää siis morsiammet lounaanne!
Meillä oli kuitenkin melko tiukka aikataulu ja jouduin pukeutumaan pienessä kiireessä. Ehdin kuitenkin valita sopivat korut, sain laitettua Lanvinin Marry Me hajuvettä ja muistin juuri ja juuri ottaa morsiuskimppuni mukaan. Niinpä lähdimme kahdella autolla kohti vihkikirkkoa noin klo 12.30, jossa valokuvaajamme jo odotti. Myöhästyimme hiukan mutta saimme otettua aivan upeita kuvia ennen vihkimistä. Näistä lisää seuraavassa postauksessa!
tiistai 21. heinäkuuta 2015
Hääkirppis on avattu!
Yläpalkista löytyy nyt hääkirppis, jonne tulee lisää tavaraa myyntiin pikku hiljaa. Laittakaa viestiä jos jotain mieluista löytyy ja auttakaa tyhjentämään meidän häätavaroiden täyttämä asunto!
Noin puolet tavaroista on vielä Vaasassa, joten niitä saan laitettua myyntiin sitten elokuun puolella, kun pääsen tekemään inventaariota jäljelle jääneistä tavaroista. Tulossa on vielä mm. booliastioita ja photoboothrakenteita!
Noin puolet tavaroista on vielä Vaasassa, joten niitä saan laitettua myyntiin sitten elokuun puolella, kun pääsen tekemään inventaariota jäljelle jääneistä tavaroista. Tulossa on vielä mm. booliastioita ja photoboothrakenteita!
maanantai 20. heinäkuuta 2015
Hääpäivän aaton valmistelut
Me saimme juhlapaikamme Domus Bothnican käyttöömme jo aamuvarhain hääpäivämme aattona perjantaina. Saavuimme suurella porukalla paikalle yhdeksän aikoihin ja ryhdyimme heti siirtelemään pöytiä ja tuoleja paikoilleen. Pieniä muutoksia suunnitelmiin aiheutti tolpat, jotka veivät salin reunoilta enemmän tilaa kuin olimme aavistaneet. Pöytien väleistä tuli hieman ahtaammat, noin 110 cm leveät, mutta onneksemme se ei lopulta haitannut. Tämän ahtaammaksi tila ei kuitenkaan olisi saanut mennä.
Pitopalvelun kanssa oli sovittu, että he saapuvat paikalle klo 11.00 pöytäliinojen kanssa ja meidän tulisi auttaa heitä kuorman purkamisessa ja kattamisessa. He olivat kuitenkin runsaan puolen tunnin verran myöhässä ja siinä vaiheessa kaikilla oli jo melko kova nälkä ja kiireen huomasi myös pitopalvelun henkilökunnassa. Saimme heiltä hieman ikävää palvelua eikä meidän mielipiteitä tahdottu oikein kuunnella. Saimme kuitenkin toiveemme läpi ja kattaus alkoi näyttämään suunnitelmiemme mukaiselta. Eniten harmia tuotti paperipöytäliinat, jotka olivat todella ryppyiset. Meillä oli silitysrauta mukana ja kun aloimme silittämää liinoja, saimme nauttia pitopalvelun henkilökunnan närkästyneistä katseista. Heillä oli ilmeisesti kiire ja silitys oli heidän mielestään turhaa, joten olimme vain heidän tiellään. Silitimme kuitenkin itsepäisesti kaikki liinat ja lopputulos oli erinomainen; ei olisi uskonut niitä liinoja paperisiksi! Voin siis hyvin suositella Evolin paperiliinoja kangasliinojen korvaajiksi, jos ne vain jaksaa silittää.
Kattaukseen meni onneksi melko vähän aikaa ja lopputulos oli aivan kuten olin mielessäni kuvitellut. Pitopalvelun lähdettyä kävimme nopealla lounaalla ja jatkoimme juhlatilan koristelua. Laitoimme vettä ja kukkia maljakoihin, kynttilät pöydille ja paperituotteet jokaisen vieraan paikalle. Kokosimme photoboothin, herkkubuffetin ja baaripöydän sekä laitoimme niiden ylle roikkumaan paperipallokoristeita. Tanssilattian ylle ripustimme pallovalosarjat, jotka olivat siihen tilaan aivan täydelliset! Olisin niin halunnut osallistua joka ikiseen asiaan mutta koska aikaa oli vain yhden päivän verran, minun täytyi tyytyä projektinjohtajan rooliin.
Sulhasen mielestä jännittävintä valmistelupäivänä oli kylmälaitteiden siirtäminen juhlapaikalle. Veimme nimittäin kaksi omaa jääkaappia ja yhden pakastimen sinne juomia varten. Pakastin tosin oli jäitä varten ja niistä se tulikin aivan täyteen. Sulhanen kävi bestmanin kanssa perjantain aikana hakemassa Vaasan McDonaldsista ja Hesburgerista yhteensä 9 kylmälaukullista, eli muutaman sadan litran verran jäitä muutaman euron hintaan. Nämä tungettiin muovipusseissa juhlapaikan pakkaseen seuraavaa päivää varten, jolloin ne laitettaisiin sinkkivateihimme tölkkijuomia jäähdyttämään.
Itse nautin eniten kukkien laittamisesta. Haimme keskiviikkona ja torstaina Vaasan kahdesta Citymarketista valkoisia ja vaaleanpunaisia terttuneilikoita noin kymmenen kimpun verran. Kukkia oli siis jopa seitsemänkymmentä! Lisäksi olin varannut ennakkoon Plantagenista vaaleanpunaisia ja valkoisia, 4 x 12 kpl ruusukimppuja. Laitoin heille vain sähköpostia ja sieltä tulikin ilmoitus, että ruusut voi tulla hakemaan perjantaiaamuna. Ruusujen ja neilikoiden lisäksi olimme tilanneet viitisen oksaa morsiusharsoa kukkakaupasta ja ostimme muutaman oksan myös Plantagenista. Jälkimmäiset eivät olleet aivan yhtä nättejä kuin kukkakaupan harsokukat, mutta olivat pitempivartisempia joten ne sopivat patemmin Happy Joe -pulloihimme.
Valmistelupäivä oli kaikin tavoin aivan huippu ja sen päätteeksi olimme kaikki uupuneita ja samalla ilmassa leijui hieman jännitystä seuraavan päivän tapahtumiin liittyen. Yhteensä meitä oli uskomattomat 14 henkilöä laittamassa juhlatilaa kuntoon ja silti meillä meni siihen koko päivä! Tietty aamusta meitä ei ollut aivan yhtä monta ja illalla bestman ja sulhanen liukenivat pois paikalta laittamaan tienvarsikylttejä paikoilleen sekä pesemään ja koristelemaan hääautoamme.
Ennen lähtöämme muistin juuri ja juuri napsaista muutaman kuvan kattauksesta ja baarista, herkkubuffet oli tuossa vaiheessa jo katettu harsokankaalla odottamaan avaamista ja photobooth jäi jostain kumman syystä kuvaamatta. Näistä ja juhlatilan muista "nähtävyyksistä" saadaan visuaalisia todisteita sitten valokuvaajaltamme, joka on luvannut kuvia meille aivan lähipäivinä!
Pitopalvelun kanssa oli sovittu, että he saapuvat paikalle klo 11.00 pöytäliinojen kanssa ja meidän tulisi auttaa heitä kuorman purkamisessa ja kattamisessa. He olivat kuitenkin runsaan puolen tunnin verran myöhässä ja siinä vaiheessa kaikilla oli jo melko kova nälkä ja kiireen huomasi myös pitopalvelun henkilökunnassa. Saimme heiltä hieman ikävää palvelua eikä meidän mielipiteitä tahdottu oikein kuunnella. Saimme kuitenkin toiveemme läpi ja kattaus alkoi näyttämään suunnitelmiemme mukaiselta. Eniten harmia tuotti paperipöytäliinat, jotka olivat todella ryppyiset. Meillä oli silitysrauta mukana ja kun aloimme silittämää liinoja, saimme nauttia pitopalvelun henkilökunnan närkästyneistä katseista. Heillä oli ilmeisesti kiire ja silitys oli heidän mielestään turhaa, joten olimme vain heidän tiellään. Silitimme kuitenkin itsepäisesti kaikki liinat ja lopputulos oli erinomainen; ei olisi uskonut niitä liinoja paperisiksi! Voin siis hyvin suositella Evolin paperiliinoja kangasliinojen korvaajiksi, jos ne vain jaksaa silittää.
Sulhasen mielestä jännittävintä valmistelupäivänä oli kylmälaitteiden siirtäminen juhlapaikalle. Veimme nimittäin kaksi omaa jääkaappia ja yhden pakastimen sinne juomia varten. Pakastin tosin oli jäitä varten ja niistä se tulikin aivan täyteen. Sulhanen kävi bestmanin kanssa perjantain aikana hakemassa Vaasan McDonaldsista ja Hesburgerista yhteensä 9 kylmälaukullista, eli muutaman sadan litran verran jäitä muutaman euron hintaan. Nämä tungettiin muovipusseissa juhlapaikan pakkaseen seuraavaa päivää varten, jolloin ne laitettaisiin sinkkivateihimme tölkkijuomia jäähdyttämään.
Itse nautin eniten kukkien laittamisesta. Haimme keskiviikkona ja torstaina Vaasan kahdesta Citymarketista valkoisia ja vaaleanpunaisia terttuneilikoita noin kymmenen kimpun verran. Kukkia oli siis jopa seitsemänkymmentä! Lisäksi olin varannut ennakkoon Plantagenista vaaleanpunaisia ja valkoisia, 4 x 12 kpl ruusukimppuja. Laitoin heille vain sähköpostia ja sieltä tulikin ilmoitus, että ruusut voi tulla hakemaan perjantaiaamuna. Ruusujen ja neilikoiden lisäksi olimme tilanneet viitisen oksaa morsiusharsoa kukkakaupasta ja ostimme muutaman oksan myös Plantagenista. Jälkimmäiset eivät olleet aivan yhtä nättejä kuin kukkakaupan harsokukat, mutta olivat pitempivartisempia joten ne sopivat patemmin Happy Joe -pulloihimme.
Valmistelupäivä oli kaikin tavoin aivan huippu ja sen päätteeksi olimme kaikki uupuneita ja samalla ilmassa leijui hieman jännitystä seuraavan päivän tapahtumiin liittyen. Yhteensä meitä oli uskomattomat 14 henkilöä laittamassa juhlatilaa kuntoon ja silti meillä meni siihen koko päivä! Tietty aamusta meitä ei ollut aivan yhtä monta ja illalla bestman ja sulhanen liukenivat pois paikalta laittamaan tienvarsikylttejä paikoilleen sekä pesemään ja koristelemaan hääautoamme.
Ennen lähtöämme muistin juuri ja juuri napsaista muutaman kuvan kattauksesta ja baarista, herkkubuffet oli tuossa vaiheessa jo katettu harsokankaalla odottamaan avaamista ja photobooth jäi jostain kumman syystä kuvaamatta. Näistä ja juhlatilan muista "nähtävyyksistä" saadaan visuaalisia todisteita sitten valokuvaajaltamme, joka on luvannut kuvia meille aivan lähipäivinä!
tiistai 14. heinäkuuta 2015
Meidän häät!
Täällä tuore vaimo hei! Terveiset täältä keski-Suomesta, ihana mökkilomamme on lähtenyt käyntiin lepäilyn merkeissä, sillä viikonloppu vei meidän molempien voimat. Meidän häitä juhlittiin harvinaisen aurinkoisissa merkeissä viime lauantaina ja päivä oli kaikin tavoin upea! Ennakkoon jännitin ainoastaan säätä, joka oli ollut ja on edelleen todella epävakaa ja inhottavan viileä näin heinäkuussa. Silti, meidän hääpäivänä paistoi aurinko ja lämpötilaa oli juuri sopivat +20°C. Parempaa säätä en olisi voinut toivoa! Hääpäivänä kaikki tuntui menevän aivan suunnitelmien mukaisesti - tai melkein kaikki. Mitä nyt muutama juttu unohtui, kuten saippuakuplat joita piti puhallella kirkon portailla. Ne jäivät hotellille, mutta ihanat apulaisemme saivat toimitettua ne ajoissa juhlapaikalle ennen saapumistamme sinne, joten saimme nauttia saippuakuplista siinä sitten. Ei harmittanut kyllä yhtään!
Odotamme innolla kuvia valokuvaajaltamme mutta sillä välin olemme jo saaneet nauttia sadoista vieraidemme ottamista kuvista. Palailen hääpäiväämme ensi viikolla mökkilomamme jälkeen, sillä välin tässä kurkistus ikimuistoiseen päiväämme:
Odotamme innolla kuvia valokuvaajaltamme mutta sillä välin olemme jo saaneet nauttia sadoista vieraidemme ottamista kuvista. Palailen hääpäiväämme ensi viikolla mökkilomamme jälkeen, sillä välin tässä kurkistus ikimuistoiseen päiväämme:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)