Vihkiminen

Kaikki valokuvat © Jarno Pellinen. Ethän kopio kuvia!

Meidän vihkipappimme oli onnekas sattuma. Mustasaaren seurakunnassa on vain muutama suomenkielinen pappi ja emme saaneet vaikuttaa valintaan itse. Onneksemme meille sattui aivan ihana naispappi joka oli täydellinen juuri meille. Tapasimme pappimme ensimmäistä kertaa kirkkoharjoituksen yhteydessä muutama päivä ennen häitä. Keskustelimme kaikenlaisista asioista ja tietenkin parisuhteestamme sekä vihkikaavasta. Meille jäi tapaamisesta todella hyvä fiilis ja jäimme innolla odottamaan lauantain vihkitilaisuutta.

Kun olimme hääpäivänä saaneet vihkimistä edeltävät valokuvaukset hoidettua siirryimme kaasojen, bestmanin, sulhasen ja isäni kanssa sakastiin odottelemaan. Katselimme ikkunasta kirkkoon saapuvia vieraitamme, nautimme muutaman rohkaisevan ja fiilistelimme ainutlaatuisessa hetkessä.

Olimme valinneet häämarsseiksi Prinsessa Ruususen juhlamarssin ja Edward Elgarin Maa tulevaisuuteen -marssin. Kun vihkimisen oli aika alkaa, kävelimme isäni kanssa alttarille Prinsessa Ruususen soidessa. Tunnelma oli aivan mahtava ja oli ihana nähdä niin paljon iloisia kasvoja kirkossa. Lopulta löysin niiden keskeltä oman sulhaseni ja kävelimme yhdessä loppumatkan alttarille.

Vihkikaavamme oli lyhyt ja meillä laulettiin ainoastaan yksi virsi, Suvivirren sävelellä menevä nro 822 jossa on avioliittyyn liittyvä sanoitus. Halusimme sisällyttää tilaisuuteen yhden tekstin, jonka kaasoni luki.

Valitsimme luettavaksi raamatunluvun Laulujen laulu 8:6-7:

Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,

pane sinetiksi ranteesi nauhaan.

Rakkaus on väkevä kuin kuolema,

kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.

Sen hehku on tulen hehkua,

sen liekki on Herran liekki.

Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa,

Virran tulva ei vie stiä mukanaan.

Jos joku tarjoaisi taloa ja tavarat rakkauden hinnaksi,

hän saisi vain toisten pilkan.

Sitten olikin aika sanoa tahdon, sain sormeeni vihkisormukseni ja suutelimme ensimmäistä kertaa avioparina. Tahdon-kohta oli oikeastaan ainoa hetki jolloin minua jännitti. Hyvinhän se kuitenkin meni ja jännitys kaikkosi saman tien.

Lähdimme kävelemään alttarilta pois avioparina Maa tulevaisuuteen -marssin tahtiin. Poseerasimme hetken aikaa ja nautimme tilanteesta ennen kuin lähdimme kävelemään. Päästyämme kirkosta ulos huomasimme, että kirkon pihassa oli jo vieraita odottamassa seuraavan vihkimisen alkamista. Se oli aika outoa mutta onneksi ei haitannut meitä mitenkään. Kävelimme nopeasti sulhasen kanssa takaisin sakastiin ulkokautta sillä aikaa kun vieraat siirtyivät kirkon portaille odottamaan meitä. 

Tässä vaiheessa oli tarkoitus puhallella saippuakuplia, mutta olimme unohtaneet ne hotellihuoneesemme. Onneksi huomasimme unohduksen hyvissä ajoin ennen vihkimistä ja sovimme kaasojen kanssa, että he ohjeistavat vieraita taputtamaan meille saippuakuplien puhaltamisen sijaan. Tämä toimi oikein hyvin ja lopuksi ohjeistimme vielä vieraita ryhmittymään portaille yhteiskuvaa varten. Sitten vieraiden olikin aika siirtyä kohti juhlapaikkkaa ja me lähdimme bestmanin ja yhden kaason kanssa kohti seuraavaa kuvauspaikkaamme, jossa viivyimme noin 45 minuuttia. Kuvausten päätteeksi poksautimme kuoharipullomme ja lähimme kohti juhlapaikkaa. 

Tunnelma vihkimisen jälkeen oli aivan mahtava ja olo oli todella huojentunut. Vaikka en ollut oikeastaan jännittänyt missään vaiheessa, juhlapaikalle siirtyessämme tunsin vain niin suurta iloa, onnea ja olin valmis nauttimaan ikimuistoisesta hääjuhlastamme.