Hääpainajaiset piinaa

Näin viime yönä ehkä pahimman hääpainajaiseni tähän mennessä. Olin juuri saanut hääkampauksen ja meikin valmiiksi kun tulikin yhtäkkiä hirveä kiire kirkolle. Kirkko oli yllättäen julkisivurempassa, joten sen peitti aivan kauheat rakennustelineet kaikkine pressuhässäköineen. No ei siinä mitään, ulkona nimittäin satoi ihan kaatamalla ja lämpötilaa oli muutama plussa-aste. Kirkkoon päästessämme tajusimme, että kaikki vieraat eivät mahdu sisään, joten osa joutui jäämään ulos. Pian kampaukseni alkoi rönsyilemään, sillä se oli kiinnitetty yhdellä naurettavan isolla, punaisella hiusklipsillä, joka ei vain pysynyt kiinni. Sitten tajusin, että missä ihmeessä meidän valokuvaaja on! Siitä sitten nopeasti soittamaan valokuvaajalle, mutta eihän minun puhelin toimi! Sitten kun valokuvaaja lopulta saadaan kiinni, niin ei hän tiedä meidän häistä yhtään mitään. Ilmeisesti oli käynyt jonkinlainen tuplabuukkaus. Lopuksi päädyttiin värväämään joku kaveri ottamaan meistä kuvia iPhonella. Hääjuhlaan asti ei taidettu ihan selviytyä.

Joka kerta kun näistä hääpainajaisista herään niin täytyy hetki miettiä, että miten ihmeessä noin voi käydä. Sitten tajuan, että eihän se ollutkaan totta - meidän häihin on vielä nelisen kuukautta aikaa ja kyllä varmasti kaikki tulee triplatarkastettua ja vahvistettua ennen hääpäivää. Tänään painajaisen ravistelemana otin kuitenkin asiaksi vahvistaa kampaajalle kaikkien ihanien seuralaisteni kampaus- ja meikkaustoiveet sekä sovin tapaamisen pitopalvelun kanssa. Pian voisi myös selvittää, että muistaahan valokuvaajamme vielä meidät. :)

Jotenkin sitä alkaa pelkäämään kaikenlaista, kun näitä varauksia on tehnyt jo alkusyksystä. Mitä jos varausta ei olekaan merkattu kalenteriin tai jotain muuta kauheaa. Näitä nimittäin todella sattuu!

Suurin osa painajaisistani liittyy juuri siihen, että asioita on jäänyt tekemättä hääpäivään mennessä. Kynnet ovat jääneet lakkaamatta, hiukset tai meikit laittamatta tai sitten ollaan unohdettu lähettää kutsut. Eräässä unessa häitämme vietettiin vääränä päivänä ja mietiskelin siinä alttarilla, että keitä kaikki nämä ihmiset oikein ovat. Sitten tajusin, että mehän ollaan kuokkimassa jonkun muun pariskunnan häitä. Siis mitä?

Kyllähän nämä painajaiset varmaan jonkinlaista pientä stressiä enteilevät, mutta eivät nämä varmasti vielä kovinkaan pahoja ole. Uskon silti painajaisten pahenevan mitä vähemmän aikaa häihin on jäljellä. Toivottavasti sentään mikään näistä ei toteutuisi. ;)

Ovatko muut morsiamet nähneet jo hääpainajaisia?