Puheet olivat kuten odottaa voi erittäin koskettavia ja persoonallisia. Voi miten ihanaa olikaan kuulla niitä lämpimiä sanoja rakkailta läheisiltämme. Kummisetäni hauska, extempore puhe olikin sopiva loppukevennys koskettavaan ohjelmanumeroon.
keskiviikko 14. lokakuuta 2015
Ohjelma: Puheet
Meillä puheet pidettiin ruokailun jälkeisen hääveikkaus-leikin perään. Puheiden pitäjiksi oli ennen häitä ilmoittautuneet morsiamen isä ja äiti sekä sulhasen äiti ja isäpuoli. Heidän puheiden päätteeksi annettiin myös muille vieraille mahdollisuus puheenvuoroon ja siihen tarttuikin morsiamen kummisetä.
Puheet olivat kuten odottaa voi erittäin koskettavia ja persoonallisia. Voi miten ihanaa olikaan kuulla niitä lämpimiä sanoja rakkailta läheisiltämme. Kummisetäni hauska, extempore puhe olikin sopiva loppukevennys koskettavaan ohjelmanumeroon.
Isäni piti puheen ruotsiksi, mikä oli mielestäni tilanteeseen todella sopiva. Olen puhunut ruotsia isäni kanssa koko elämäni ja olisi ollut outoa, mikäli hän olisi pitänyt puheensa meille suomeksi. Tietenkin kaikki vieraat eivät puhetta kokonaisuudessaan ymmärtäneet, mutta samalla ruotsinkieliset vieraat pystyivät seuraamaan sitä paremmin. Häissämme puhuttiin pääsääntöisesti suomea, hääveikkausta lukuunottamatta, joten oli mielestämme mahtavaa huomioida ruotsinkieliset vieraat ruotsinkielisellä puheella.
Puheet olivat kuten odottaa voi erittäin koskettavia ja persoonallisia. Voi miten ihanaa olikaan kuulla niitä lämpimiä sanoja rakkailta läheisiltämme. Kummisetäni hauska, extempore puhe olikin sopiva loppukevennys koskettavaan ohjelmanumeroon.
tiistai 29. syyskuuta 2015
Karkkibuffet
Ruokailun jälkeen avattiin karkkibuffet. Olimme verhoilleet buffetpöydän tyllikankaalla joten avaaminen kävi helposti ja nopeasti. Karkkibuffetpöytä avattiin juuri ennen kakku- ja kahvitarjoilua ja sen ympärille kerääntyi mukavasti porukkaa nopeaan tahtiin. Meillä oli jonkin verran ylimääräisiä karkkeja joita lisäiltiin muutamaan otteeseen. Todella moneen pöytään ilmestyi pikkuhiljaa karkkipusseja ja muutamassa tunnissa karkkipurkit alkoivat olemaan tyhjillään.
Karkkibuffetin koristelussa ja värimaailmassa noudatettiin häiden yleistä teemaa. Vaikka kaikki karkit eivät alkuperäisen suunnitelman mukaisesti olleet valkoista ja vaaleanpunaista väriteemaamme noudattavia, kokonaisuus oli silti tasapainoinen.
Kuten kuvista näkee, meillä tarjoiltiin makeisten lisäksi suolapähkinöitä ja Raffel-sipsejä. Sipsejä meillä oli kaksi pussia mutta niitä olisi pitänyt ehdottomasti olla enemmän, sen verran nopeasti loppuivat kesken. Voin kyllä ehdottomasti suositella suolaisten lisäämistä herkkubuffettiin, sillä vieraat tuntuivat arvostavan pientä suolaista välipalaa.
Olin todella fiiliksissäni karkkibuffetin ulkonäöstä, vaikka tuo ovi tuolla taustalla näin jälkeenpäin hieman harmittaakin - ehkä seinälle olisi voinut ripustaa vielä muutaman koristeen. Muutoin buffetkokonaisuus oli ihanan vaaleanpunainen ja kepeä sekä tietenkin maukas.
Karkkeja meillä oli seitsemää eri laatua, lisäksi kolmea erilaista tikkaria. Liituja ja mansikkapalloja meillä oli noin kilo kumpaakin, geisha- ja mariannekarkkeja kolme 350 g pakettia kumpaakin, minttu- ja sukulakupatukoita 50 kpl kumpaakin ja sydänvaahtokarkkeja kaksi todella isoa pussia, arvioltaan yhteensä noin 1 kilon verran. Tigerista hankittuja mansikka- ja lakritsitikkareita oli yhteensä kolmisenkymmentä ja sydäntikkareita oli lisäksi muutama kymmenen. Kaikenkaikkiaan karkkeja oli noin 6 kiloa ja tuli todettua, että muutama ylimääräinen kilo ei olisi ollut pahitteeksi. Mansikkapallot ja liidut olivat suosituimpia, joten olisin varmaan ottanut niitä puoli kiloa lisää. En kuitenkaan nähnyt karkkibuffetin tyhjentymistä minkäänlaisena katastrofina ja mielestäni kaikki saivat kyllä oman osansa makeasta.
Karkkibuffetin koristelussa ja värimaailmassa noudatettiin häiden yleistä teemaa. Vaikka kaikki karkit eivät alkuperäisen suunnitelman mukaisesti olleet valkoista ja vaaleanpunaista väriteemaamme noudattavia, kokonaisuus oli silti tasapainoinen.
Kuten kuvista näkee, meillä tarjoiltiin makeisten lisäksi suolapähkinöitä ja Raffel-sipsejä. Sipsejä meillä oli kaksi pussia mutta niitä olisi pitänyt ehdottomasti olla enemmän, sen verran nopeasti loppuivat kesken. Voin kyllä ehdottomasti suositella suolaisten lisäämistä herkkubuffettiin, sillä vieraat tuntuivat arvostavan pientä suolaista välipalaa.
Olin todella fiiliksissäni karkkibuffetin ulkonäöstä, vaikka tuo ovi tuolla taustalla näin jälkeenpäin hieman harmittaakin - ehkä seinälle olisi voinut ripustaa vielä muutaman koristeen. Muutoin buffetkokonaisuus oli ihanan vaaleanpunainen ja kepeä sekä tietenkin maukas.
Karkkeja meillä oli seitsemää eri laatua, lisäksi kolmea erilaista tikkaria. Liituja ja mansikkapalloja meillä oli noin kilo kumpaakin, geisha- ja mariannekarkkeja kolme 350 g pakettia kumpaakin, minttu- ja sukulakupatukoita 50 kpl kumpaakin ja sydänvaahtokarkkeja kaksi todella isoa pussia, arvioltaan yhteensä noin 1 kilon verran. Tigerista hankittuja mansikka- ja lakritsitikkareita oli yhteensä kolmisenkymmentä ja sydäntikkareita oli lisäksi muutama kymmenen. Kaikenkaikkiaan karkkeja oli noin 6 kiloa ja tuli todettua, että muutama ylimääräinen kilo ei olisi ollut pahitteeksi. Mansikkapallot ja liidut olivat suosituimpia, joten olisin varmaan ottanut niitä puoli kiloa lisää. En kuitenkaan nähnyt karkkibuffetin tyhjentymistä minkäänlaisena katastrofina ja mielestäni kaikki saivat kyllä oman osansa makeasta.
tiistai 15. syyskuuta 2015
Baari
Ruokailun jälkeen noin puoli kuuden aikaan kaasojeni miehet laittoivat baarin pystyyn. Juomista voi lukea tarkemmin Häiden juomatarjoilu -postauksesta. Kahteen boolimaljaan sekoitettiin alkoholilliset boolit nimeltä Kultainen nuoruus ja Romanssi, kahteen toiseen boolimaljaan vettä ja alkoholitonta boolia nimeltä Mallorca. Jaoimme baaripöydät muutoinkin alkoholilliseen ja alkoholittomaan, joten sinkkivati limsatölkeillä oli samalla pöydällä alkoholittomien booliastioiden kanssa. Alkoholibaarissa meillä on kolme sinkkivatia siideri-, lonkero- ja oluttölkeillä. Pöydällä oli myös ylijäämäviinejä tarjolla.
Jäitä sinkkivateihin hankittiin Mäkkäristä ja Hesestä. Sulhanen ja bestman kävivät hakemassa niitä monta kylmälaukullista perjantai-iltana, pussittivat ne ja laittoivat juhlapaikan pakastimeen. Lopuksi meillä olikin kaksikerroksinen pakastin täynnä jäätä. Juhlan aikana jäitä otettiin pakkasesta tarpeen mukaan, hakattiin vasaralla hieman pienemmiksi ja lisättiin sinkkivateihin juomatölkkien kera. Jäitä jäin noin puolet yli, joten hieman oli tämä touhu ylimitoitettua - ainakaan ei tarvinnut säästellä! Mehän olimme tuoneet juhlapaikalle omat jääkaapit ja pakastimet jotka sijoitimme saunakabinettiin, missä jäätä olikin helppo käsitellä.
Juomia lisäiltiin baariin tasaiseen tahtiin koko loppuillan ajan. Suosituimmaksi booliksi muodostui sitruunainen Kultainen nuoruus, joka loppui sopivasti noin keskiyön aikaan. Romanssiboolia jäi noin booliastiallinen, eli neljäsosa, saman verran jäi alkoholitonta Mallorca-boolia. Miedoista lonkeroa jäi neljästä laatikosta kaksi, karpalolonkeroa vajaa laatikko, Colden Cap lemon soodaa muutama tölkki, Up Cider omenasiideriä noin tusina tölkkiä ja olutta kolmisen laatikkoa. Toisin sanoen siiderit ja oluet menivät parhaiten kaupaksi, yhteensä mietoja kului noin 13 laatikkoa. Alkoholittomia limsatölkkejä oli pari laatikkoa ja niitä jäi puolisen laatikollista.
Kaiken kaikkiaan baari toimi hyvin ja boolit olivat yllättävänkin suosittuja. Ihan muutama vieras olisi toivonut hieman vahvempia juomavaihtoehtoja, sillä meillä boolitkin olivat alkoholipitoisuudeltaan vain noin 5 %. Silti uskon tämän olleen hyvä linjaus, sillä meillä ei nähty kuin muutama selvästi humaltunut henkilö. Sen verran hyvin boolit kuitenkin vieraillemme maistuivat.
Jäitä sinkkivateihin hankittiin Mäkkäristä ja Hesestä. Sulhanen ja bestman kävivät hakemassa niitä monta kylmälaukullista perjantai-iltana, pussittivat ne ja laittoivat juhlapaikan pakastimeen. Lopuksi meillä olikin kaksikerroksinen pakastin täynnä jäätä. Juhlan aikana jäitä otettiin pakkasesta tarpeen mukaan, hakattiin vasaralla hieman pienemmiksi ja lisättiin sinkkivateihin juomatölkkien kera. Jäitä jäin noin puolet yli, joten hieman oli tämä touhu ylimitoitettua - ainakaan ei tarvinnut säästellä! Mehän olimme tuoneet juhlapaikalle omat jääkaapit ja pakastimet jotka sijoitimme saunakabinettiin, missä jäätä olikin helppo käsitellä.
Kaiken kaikkiaan baari toimi hyvin ja boolit olivat yllättävänkin suosittuja. Ihan muutama vieras olisi toivonut hieman vahvempia juomavaihtoehtoja, sillä meillä boolitkin olivat alkoholipitoisuudeltaan vain noin 5 %. Silti uskon tämän olleen hyvä linjaus, sillä meillä ei nähty kuin muutama selvästi humaltunut henkilö. Sen verran hyvin boolit kuitenkin vieraillemme maistuivat.
sunnuntai 13. syyskuuta 2015
Ruokailu
Meidän häiden ruokatarjoilusta vastasi ISS Catering, jotka ovat suosituin pitopalvelu juhlapaikkamme käyttäjien keskuudessa. Tämä oli eduksi sillä pitopalvelun henkilökunta oli toiminut tiloissa monesti aikaisemmin ja kaikki sujui nopeasti - joskin jopa liian nopeasti. Meillä ei menneet ajatukset aivan yksi yhteen pitopalvelun henkilöiden kanssa valmistellessamme kattausta juhlapaikalla häitä edeltävänä perjantaina. Vaikeinta oli vakuutella liiankin rutiininomaisesti toimiville tyypeille, että meidän häissä asiat tehdään meidän mielen mukaan - ei kuten "edellisissäkin häissä tehtiin". Ei siitä asiasta sen enempää, saatiin loppujen lopuksi ihan sopivat kompromissit aikaiseksi.
Pitopalvelun suuri plussa oli ehdottomasti mahtava ruokakokonaisuus joka oli todella maittava. Ensinnäkin ruoan ulkonäkö oli aivan huipputasoa eikä makukokemuskaan tuottanut pettymystä. Saimme vierailtamme paljon kehuja hyvästä ruoasta ja monipuolisesta kokonaisuudesta.
Menumme oli seuraavanlainen:
Lux-vihersalaatti parmankinkulla ja tuoreilla mansikoilla
Marinoituja herkkusieniä
Savustettuja katkarapuja basilikaranskankermalla
Rucolamaustettua mozzarellajuustoa
Balsamicomarinoituja kirsikkatomaatteja
Graavilohi ja sinappitillikastike
Hyytelöityä broilerinfilettä ja mustaherukkahyytelöä
Foccacia ja maalahdenlimppu, voi- ja tuorejuustolevitteet
Välimeren porsaanfilé
Tumma yrttikastike
Tomaattirisotto
Paahdetut kasvikset
Kuten sanottu, kokonaisuus oli aivan huippu ja nautin jokaisesta suupalasta. En päässyt kokeilemaan aivan kaikkia vaihtoehtoja, mutta suosikeikseni muodostuivat hyytelöity broilerinfile, vihersalaatti parmankinkulla ja mansikoilla, mozzarellajuusto, balsamicomarinodut kirksikkatomaatit ja tomaattirisotto. Mutta silti, kaikki maistamani vaihtoehdot olivat aivan huippuja!
Käytännönjärjestelyt menivät meillä siten, että ensin ruokaa haki morsiusparin pöydässä istuvat ja sitten edettiin pöytänumerojärjestyksessä. Kesti ehkä noin 15-20 min ennen kuin kaikki olivat hakeneet ruokaa ja ruokailuun kaiken kaikkiaan kului noin tunti.
Pitopalvelun suuri plussa oli ehdottomasti mahtava ruokakokonaisuus joka oli todella maittava. Ensinnäkin ruoan ulkonäkö oli aivan huipputasoa eikä makukokemuskaan tuottanut pettymystä. Saimme vierailtamme paljon kehuja hyvästä ruoasta ja monipuolisesta kokonaisuudesta.
Menumme oli seuraavanlainen:
Lux-vihersalaatti parmankinkulla ja tuoreilla mansikoilla
Marinoituja herkkusieniä
Savustettuja katkarapuja basilikaranskankermalla
Rucolamaustettua mozzarellajuustoa
Balsamicomarinoituja kirsikkatomaatteja
Graavilohi ja sinappitillikastike
Hyytelöityä broilerinfilettä ja mustaherukkahyytelöä
Foccacia ja maalahdenlimppu, voi- ja tuorejuustolevitteet
Välimeren porsaanfilé
Tumma yrttikastike
Tomaattirisotto
Paahdetut kasvikset
Kuten sanottu, kokonaisuus oli aivan huippu ja nautin jokaisesta suupalasta. En päässyt kokeilemaan aivan kaikkia vaihtoehtoja, mutta suosikeikseni muodostuivat hyytelöity broilerinfile, vihersalaatti parmankinkulla ja mansikoilla, mozzarellajuusto, balsamicomarinodut kirksikkatomaatit ja tomaattirisotto. Mutta silti, kaikki maistamani vaihtoehdot olivat aivan huippuja!
Käytännönjärjestelyt menivät meillä siten, että ensin ruokaa haki morsiusparin pöydässä istuvat ja sitten edettiin pöytänumerojärjestyksessä. Kesti ehkä noin 15-20 min ennen kuin kaikki olivat hakeneet ruokaa ja ruokailuun kaiken kaikkiaan kului noin tunti.
perjantai 11. syyskuuta 2015
Ohjelma: Hääleikit
Valokuvat © Jarno Pellinen. Ethän kopio kuvia!
Meidän häissä oli kaksi ohjelmanumeroa, yksi heti hääjuhlan alkuun ennen ruokailua ja toinen ruokailun jälkeen. Ensimmäisenä nähtiin tutustumisleikki, jonka ihanat kaasoni vetivät. Kaasot olivat valmistelleet vieraille paperilappusia, joissa oli muutamia väittämiä kuten "Olen tuntenut sulhasen tai morsiamen ennen kuin he tapasivat toisensa", "Olen käynyt koulua morsiamen tai sulhasen kanssa", "En ole sukua morsiamelle tai sulhaselle" ja ehkä haastavimpana "Olen käynyt saunassa morsiamen ja/tai sulhasen kanssa". Kaasot pyysivät niitä vieraita nousemaan ylös, joita kukin väittämä koski. Sitten oli meidän vuoromme arvata, mikä asia näitä vieraita yhdistää. Onnistuimme itse asiassa arvaamaan kaikki paitsi yhden väittämän, nimittäin vieraat jotka olivat tunteneet jomman kumman meistä ennen kuin tutustuimme toisiimme. Leikki oli todella hauska ja kaikki vieraat osallistuivat innolla siihen. Hieman erilainen tutustumisleikki oli hyvä päätös ja mekin saimme osallistua arvuuttelemalla väittämiä.
Ruokailun jälkeen vedettiin toinen ohjelmanumero nimeltään hääveikkaus. Olimme sulhasen kanssa laatineet etukäteen meitä koskevia kysymyksiä erilaisilla vastausvaihtoehdoilla. Vieraat osallistuivat noin neljän hengen ryhmissä ja heille jaettiin pala paperia vastauksia varten. Bestman tyttöystävineen esitti kysymykset ja vastausvaihtoehdot, jonka jälkeen vieraat saivat joukkueissaan pohtia oikeaa vastausta. Veikkauksessa kysyttiin mm. meidän yhteistä suosikkiharrastusta, suosikkilomakohdetta, tulevaisuuden toiveita ja asioita, mitä antaisimme toistemme tehdä ilman apua. Vieraiden joukosta kuului veikkauksen aikana todella vilkasta puheensorinaa ja ihania naurahduksia. Kun kysymykset oli kysytty käytiin läpi oikeat vastaukset. Kysymys esitettiin uudelleen ja me kerroimme vastauksen ja joihinkin myös lyhyen tarinan. Lopulta selvisi, että muutamalla joukkueella oli yhtä monta oikeaa vastausta. Tätä varten olimme valmistelleet kolme lisäkysymystä, joihin kaksi jäljellä olevaa joukkuetta saivat huudella vastauksensa. Kahteen ensimmäiseen kysymykseen vastaukset huudettiin sekunneissa ja tilanne oli edelleen tasan, viimeisen kysymyksen kohdalla miettimisaikaa jouduttiin antamaan enemmän ja muutaman väärän veikkauksen jälkeen oikea vastaus ja voittajajoukkue löytyi! Lahjaksi joukkuelle annettiin iso pähkinähedelmäpussi - tämä ei tosin ehkä ollut paras vaihtoehto koska pussi oli hääjuhlan lopussa vielä avaamatta.
Leikkimme olivat todella onnistuneita ja hauskan erilaisia perinteisimpiin hääleikkeihin verrattuna. Kaikki vieraamme osallistuivat todella innolla ja heillä tuntui olevan hauskaa. Parasta oli kuitenkin se, että leikit olivat sellaisia joihin kaikki vieraat pystyivät osallistumaan, me mukaan lukien. Tutustumisleikki oli alkuun oikein sopiva, vieraat saatiin tutustumaan toisiinsa ja nauramaan arvauksillemme. Leikki pidettiin tarpeeksi lyhyenä sillä seuraavaksi ohjelmassa oli ruokailu. Hääveikkaus oli tutustumisleikkiä hieman pidempi ja vaati enemmän yhteistyötä vieraiden kesken, joten oli hyvä järjestää se ruokailun jälkeen jolloin vieraat olivat jo ehtineet tutustua toisiinsa ja aikaa oli käytettävissä enemmän. Kaiken kaikkeaan, kaksi leikkiä oli oikein sopiva määrä sillä halusimme antaa enemmän aikaa vapaalle seurustelulle juhlan aikana.
Meidän häissä oli kaksi ohjelmanumeroa, yksi heti hääjuhlan alkuun ennen ruokailua ja toinen ruokailun jälkeen. Ensimmäisenä nähtiin tutustumisleikki, jonka ihanat kaasoni vetivät. Kaasot olivat valmistelleet vieraille paperilappusia, joissa oli muutamia väittämiä kuten "Olen tuntenut sulhasen tai morsiamen ennen kuin he tapasivat toisensa", "Olen käynyt koulua morsiamen tai sulhasen kanssa", "En ole sukua morsiamelle tai sulhaselle" ja ehkä haastavimpana "Olen käynyt saunassa morsiamen ja/tai sulhasen kanssa". Kaasot pyysivät niitä vieraita nousemaan ylös, joita kukin väittämä koski. Sitten oli meidän vuoromme arvata, mikä asia näitä vieraita yhdistää. Onnistuimme itse asiassa arvaamaan kaikki paitsi yhden väittämän, nimittäin vieraat jotka olivat tunteneet jomman kumman meistä ennen kuin tutustuimme toisiimme. Leikki oli todella hauska ja kaikki vieraat osallistuivat innolla siihen. Hieman erilainen tutustumisleikki oli hyvä päätös ja mekin saimme osallistua arvuuttelemalla väittämiä.
Ruokailun jälkeen vedettiin toinen ohjelmanumero nimeltään hääveikkaus. Olimme sulhasen kanssa laatineet etukäteen meitä koskevia kysymyksiä erilaisilla vastausvaihtoehdoilla. Vieraat osallistuivat noin neljän hengen ryhmissä ja heille jaettiin pala paperia vastauksia varten. Bestman tyttöystävineen esitti kysymykset ja vastausvaihtoehdot, jonka jälkeen vieraat saivat joukkueissaan pohtia oikeaa vastausta. Veikkauksessa kysyttiin mm. meidän yhteistä suosikkiharrastusta, suosikkilomakohdetta, tulevaisuuden toiveita ja asioita, mitä antaisimme toistemme tehdä ilman apua. Vieraiden joukosta kuului veikkauksen aikana todella vilkasta puheensorinaa ja ihania naurahduksia. Kun kysymykset oli kysytty käytiin läpi oikeat vastaukset. Kysymys esitettiin uudelleen ja me kerroimme vastauksen ja joihinkin myös lyhyen tarinan. Lopulta selvisi, että muutamalla joukkueella oli yhtä monta oikeaa vastausta. Tätä varten olimme valmistelleet kolme lisäkysymystä, joihin kaksi jäljellä olevaa joukkuetta saivat huudella vastauksensa. Kahteen ensimmäiseen kysymykseen vastaukset huudettiin sekunneissa ja tilanne oli edelleen tasan, viimeisen kysymyksen kohdalla miettimisaikaa jouduttiin antamaan enemmän ja muutaman väärän veikkauksen jälkeen oikea vastaus ja voittajajoukkue löytyi! Lahjaksi joukkuelle annettiin iso pähkinähedelmäpussi - tämä ei tosin ehkä ollut paras vaihtoehto koska pussi oli hääjuhlan lopussa vielä avaamatta.
Leikkimme olivat todella onnistuneita ja hauskan erilaisia perinteisimpiin hääleikkeihin verrattuna. Kaikki vieraamme osallistuivat todella innolla ja heillä tuntui olevan hauskaa. Parasta oli kuitenkin se, että leikit olivat sellaisia joihin kaikki vieraat pystyivät osallistumaan, me mukaan lukien. Tutustumisleikki oli alkuun oikein sopiva, vieraat saatiin tutustumaan toisiinsa ja nauramaan arvauksillemme. Leikki pidettiin tarpeeksi lyhyenä sillä seuraavaksi ohjelmassa oli ruokailu. Hääveikkaus oli tutustumisleikkiä hieman pidempi ja vaati enemmän yhteistyötä vieraiden kesken, joten oli hyvä järjestää se ruokailun jälkeen jolloin vieraat olivat jo ehtineet tutustua toisiinsa ja aikaa oli käytettävissä enemmän. Kaiken kaikkeaan, kaksi leikkiä oli oikein sopiva määrä sillä halusimme antaa enemmän aikaa vapaalle seurustelulle juhlan aikana.
tiistai 8. syyskuuta 2015
Sulhasen häälook
Valokuvat © Jarno Pellinen. Ethän kopio kuvia!
Viime aikoina minua on vaivannut pieni saamattomuus, eikä vain täällä blogin puolella. Häiden jälkeen oli todella tyhjä olo ja tekemistä oli niin vähän aikaisempaan verrattuna. Onneksi häävideo, -kuvat ja tavaroiden myynti auttoi haikeuteen. Tilasin portrettikuvia ja albumin, suunnittelin kiitoskortin ja tilasin valokuvia vieraille. Sitten innostus alkoi pikku hiljaa hiipumaan ja hääpukukin vietiin pesulaan. Nyt mitään ei oikein ole tapahtunut muutamaan viikkoon ja kiitoskortitkin odottavat vielä lähettämistä. Jospa nyt saisin lisäpuhtia tilanteeseen palaamalla häiden läpikäyntiin täällä blogin puolella.
Tällä kertaa esittelen jatkona edelliselle postaukselle sulhasen häälookin. Sulhasen Tiger of Sweden puku ostettiin poikkeuksellisen hyvään hintaan Stockmannin hulluilta päiviltä. Asusteiksi valikoitui musta rusetti ja häiden väriteemaan sopiva vaaleanpunainen taskuliina. Nämä asusteet toistuivat myös isäni ja bestmanin asukokonaisuuksissa. Mustat nahkakengät löytyivät kaapista jo ennnestään, kuten myös Gantin rannekello.
Puku oli trendikäs malliltaan ja rusetti toi siihen mukavasti särmikkyyttä. Rusetti, taskuliina ja kauluspaita ovat Brothersista. Kokonaisuuden kruunasi viehe, jossa oli vaaleanpunainen ruusu ja muutama vihreä lehti.
Viime aikoina minua on vaivannut pieni saamattomuus, eikä vain täällä blogin puolella. Häiden jälkeen oli todella tyhjä olo ja tekemistä oli niin vähän aikaisempaan verrattuna. Onneksi häävideo, -kuvat ja tavaroiden myynti auttoi haikeuteen. Tilasin portrettikuvia ja albumin, suunnittelin kiitoskortin ja tilasin valokuvia vieraille. Sitten innostus alkoi pikku hiljaa hiipumaan ja hääpukukin vietiin pesulaan. Nyt mitään ei oikein ole tapahtunut muutamaan viikkoon ja kiitoskortitkin odottavat vielä lähettämistä. Jospa nyt saisin lisäpuhtia tilanteeseen palaamalla häiden läpikäyntiin täällä blogin puolella.
Tällä kertaa esittelen jatkona edelliselle postaukselle sulhasen häälookin. Sulhasen Tiger of Sweden puku ostettiin poikkeuksellisen hyvään hintaan Stockmannin hulluilta päiviltä. Asusteiksi valikoitui musta rusetti ja häiden väriteemaan sopiva vaaleanpunainen taskuliina. Nämä asusteet toistuivat myös isäni ja bestmanin asukokonaisuuksissa. Mustat nahkakengät löytyivät kaapista jo ennnestään, kuten myös Gantin rannekello.
Puku oli trendikäs malliltaan ja rusetti toi siihen mukavasti särmikkyyttä. Rusetti, taskuliina ja kauluspaita ovat Brothersista. Kokonaisuuden kruunasi viehe, jossa oli vaaleanpunainen ruusu ja muutama vihreä lehti.
perjantai 21. elokuuta 2015
Morsiuspuku
Valokuvat © Jarno Pellinen. Ethän kopio kuvia!
Häiden läpikäynnissä on nyt päästy juhlan alkuun ja ajattelin tässä vaiheessa pysähtyä hetkeksi ja käydä läpi muutamia hääpäivämme pääasioita. Ensimmäisenä haluan esitellä teille morsiuspukuni.
Kaikkihan alkoi mielikuvasta, jonka mukaan morsiuspukuni olisi kevyt, a-linjainen ja elegantti. Toivoin siihen sydänpäätietä, pitsisiä yksityiskohtia ja halusin sen korostavan vyötäröä. Valikoin heti alkuun pois satiiniset, olkaimelliset ja liian prinsessamaiset puvut. Blogin alkutaipaleella kerroin morsiuspuvun etsinnästä ja tässä postauksessa kävin läpi tuntemuksiani asiaan liittyen. Esittelin tuolloin kuvia puvusta, jonka malli oli mieluinen, koristelua oli sopivasti ja materiaalit vaikuttivat oikeanlaisilta. Postausta seuraavana päivänä menin Tampereen Morsiusgalleriaan, josta kyseinen puku löytyi. Valitsin sen sovitukseen noin kymmenen muun puvun kanssa. Sovittelin jälleen kerran pukua toisensa jälkeen ja mikään ei oikein tuntunut oikealta, kunnes kohdalle tuli tämä esittelemäni malli. Päätin todella nopeasti, että halusin juuri sen ja jouduin jopa vakuuttelemaan myyjälle, että olen päätökseni tehnyt. Kyllä sen sitten vain tietää, kun se oikea tulee kohdalle.
Morsiuspuvukseni valikoitui siis ihana, upea White One:n Jacques - sama puku siis jonka esittelin teille silloin vuosi sitten. Oli todella hassu tunne, kun puin puvun päälleni ensimmäistä kertaa. Tunsin, että tässä puvussa voin oikeasti liikkua, se tuntui mukavalta ja näytti niin ihanalta. Se oli juuri sopivan yksinkertainen, romanttinen ja elegantti.
Kuten aikaisemmin täälläkin pohdiskelin, halusin yhdistää morsiuspukuuni koristeellisen vyön. Tutustuin valmiisiin vaihtoehtoihin häämessuilla ja netissä, mutta mitään täydellistä ei oikein tullut vastaan. Niinpä otin yhteyttä Ateljé Tuhkimotarinan Heidiin, jonka taidonnäytteisiin olin tutustunut useilla häämessuilla, ja kerroin hänelle vyöpohdinnoistani. Lähetin Heidille kasan inspiraatiokuvia ja hän ryhtyi tuumasta toimeen ja lähetti minulle kuvia eri vaihtoehdoista. Niinpä päätin tilata häneltä mittatilausvyön, jossa yhdityisi helmet, strassit, pitsi ja satininauha. Vähän aikaa myöhemmin vyö saapui postissa kotiin ja pakkohan sitä oli sovittaa heti puvun kanssa - se oli niin täydellinen!
Puvussa oli todella mukava olla koko päivän, mutta tanssiessa minulla oli hieman hankalaa. Takaosaan oli kyllä kiinnitetty nappi joten sain laahuksen nostettua ylös, mutta silti taaksepäin astuminen johti siihen, että tallasin kokoajan laahustani. Liukastelin koko häätanssimme ajan ja siinä hetkellä toivoin, että olisin valinnut vaikka sääripituisen puvun! Muutoin olin kyllä tyytyväinen morsiuspukuuni mitä tulee mukavuuteen. Vaikka hääpäivänämme ei ollut mitenkää erityisen kuuma, oli ihanaa kuinka kevyeltä puku tuntui päälläni.
Häätanssin jälkeen päädyin vaihtamaan morsiuspuvun polvipituiseen jatkomekkooni, jossa oli morsiuspuvun tapaan tylliä ja pitsiä. Johan muuttui tanssiminen helpommaksi! Esittelen kuvia jatkomekostani sitten hääjuhlakertomuksen edetessä siihen kohtaan.
Tällä hetkellä morsiuspuku odottaa pukupussissaan pesulaan pääsyä. Mitä sille sen jälkeen teen, en vielä tiedä. Pohdin välillä pitäisikö se laittaa myyntiin vai pidänkö sen itselläni. Jotenkin vain tuntuu niin lopulliselta luopua morsiuspuvusta - siiten ne häät ovat todella ohi. Taidan odottaa vielä hetken, ennen kuin teen päätöksen!
Häiden läpikäynnissä on nyt päästy juhlan alkuun ja ajattelin tässä vaiheessa pysähtyä hetkeksi ja käydä läpi muutamia hääpäivämme pääasioita. Ensimmäisenä haluan esitellä teille morsiuspukuni.
Kaikkihan alkoi mielikuvasta, jonka mukaan morsiuspukuni olisi kevyt, a-linjainen ja elegantti. Toivoin siihen sydänpäätietä, pitsisiä yksityiskohtia ja halusin sen korostavan vyötäröä. Valikoin heti alkuun pois satiiniset, olkaimelliset ja liian prinsessamaiset puvut. Blogin alkutaipaleella kerroin morsiuspuvun etsinnästä ja tässä postauksessa kävin läpi tuntemuksiani asiaan liittyen. Esittelin tuolloin kuvia puvusta, jonka malli oli mieluinen, koristelua oli sopivasti ja materiaalit vaikuttivat oikeanlaisilta. Postausta seuraavana päivänä menin Tampereen Morsiusgalleriaan, josta kyseinen puku löytyi. Valitsin sen sovitukseen noin kymmenen muun puvun kanssa. Sovittelin jälleen kerran pukua toisensa jälkeen ja mikään ei oikein tuntunut oikealta, kunnes kohdalle tuli tämä esittelemäni malli. Päätin todella nopeasti, että halusin juuri sen ja jouduin jopa vakuuttelemaan myyjälle, että olen päätökseni tehnyt. Kyllä sen sitten vain tietää, kun se oikea tulee kohdalle.
Morsiuspuvukseni valikoitui siis ihana, upea White One:n Jacques - sama puku siis jonka esittelin teille silloin vuosi sitten. Oli todella hassu tunne, kun puin puvun päälleni ensimmäistä kertaa. Tunsin, että tässä puvussa voin oikeasti liikkua, se tuntui mukavalta ja näytti niin ihanalta. Se oli juuri sopivan yksinkertainen, romanttinen ja elegantti.
Kuten aikaisemmin täälläkin pohdiskelin, halusin yhdistää morsiuspukuuni koristeellisen vyön. Tutustuin valmiisiin vaihtoehtoihin häämessuilla ja netissä, mutta mitään täydellistä ei oikein tullut vastaan. Niinpä otin yhteyttä Ateljé Tuhkimotarinan Heidiin, jonka taidonnäytteisiin olin tutustunut useilla häämessuilla, ja kerroin hänelle vyöpohdinnoistani. Lähetin Heidille kasan inspiraatiokuvia ja hän ryhtyi tuumasta toimeen ja lähetti minulle kuvia eri vaihtoehdoista. Niinpä päätin tilata häneltä mittatilausvyön, jossa yhdityisi helmet, strassit, pitsi ja satininauha. Vähän aikaa myöhemmin vyö saapui postissa kotiin ja pakkohan sitä oli sovittaa heti puvun kanssa - se oli niin täydellinen!
Puvussa oli todella mukava olla koko päivän, mutta tanssiessa minulla oli hieman hankalaa. Takaosaan oli kyllä kiinnitetty nappi joten sain laahuksen nostettua ylös, mutta silti taaksepäin astuminen johti siihen, että tallasin kokoajan laahustani. Liukastelin koko häätanssimme ajan ja siinä hetkellä toivoin, että olisin valinnut vaikka sääripituisen puvun! Muutoin olin kyllä tyytyväinen morsiuspukuuni mitä tulee mukavuuteen. Vaikka hääpäivänämme ei ollut mitenkää erityisen kuuma, oli ihanaa kuinka kevyeltä puku tuntui päälläni.
Häätanssin jälkeen päädyin vaihtamaan morsiuspuvun polvipituiseen jatkomekkooni, jossa oli morsiuspuvun tapaan tylliä ja pitsiä. Johan muuttui tanssiminen helpommaksi! Esittelen kuvia jatkomekostani sitten hääjuhlakertomuksen edetessä siihen kohtaan.
Tällä hetkellä morsiuspuku odottaa pukupussissaan pesulaan pääsyä. Mitä sille sen jälkeen teen, en vielä tiedä. Pohdin välillä pitäisikö se laittaa myyntiin vai pidänkö sen itselläni. Jotenkin vain tuntuu niin lopulliselta luopua morsiuspuvusta - siiten ne häät ovat todella ohi. Taidan odottaa vielä hetken, ennen kuin teen päätöksen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)