Saapuminen juhlapaikalle

Kaikki valokuvat © Jarno Pellinen. Ethän kopio kuvia!

Hääpäivän aikataulu venyi heti alkuun kun saavuimme juhlapaikalle hieman myöhässä. Saimme kuulla jälkeen päin, että vierailla oli kyllä riittänyt tekemistä sillä aikaa kun olimme kuvattavana. Monet tapasivat tuttaviaan pitkästä aikaa ja juteltavaa riitti, photoboothissa otettiin paljon polaroideja ja vieraat kiertelivät juhlapaikkaa etsien omia istumapaikkojaan.

Saavuimme paikalle noin klo 15.45 ja meidät toivotettiin tervetulleiksi juhlapaikan pihalla meren äärellä. Kirkosta unohtuneet saippuakuplat oli järjestetty paikalle ja niitä puhallettiin kun kävelimme vieraiden luokse. Täytyy myöntää, että saippuakuplat toimivat tässä tilanteessa aivan täydellisesti!

Meitä onniteltiin ja vieraille tarjottiin Tallinnasta tuotua Sladkoje Igristoje -kuohuviiniä. Häävideoltamme kuulin kuinka jotkut kehuivat kuohuvaa, joten saimme olla valintaamme tyytyväisiä. Isäni piti lyhyen tervetuliaispuheen ja pyysi vieraitamme siirtymään sisälle, sillä olikin jo aika muutamalle tutustumisleikille!

Vihkiminen

Kaikki valokuvat © Jarno Pellinen. Ethän kopio kuvia!

Meidän vihkipappimme oli onnekas sattuma. Mustasaaren seurakunnassa on vain muutama suomenkielinen pappi ja emme saaneet vaikuttaa valintaan itse. Onneksemme meille sattui aivan ihana naispappi joka oli täydellinen juuri meille. Tapasimme pappimme ensimmäistä kertaa kirkkoharjoituksen yhteydessä muutama päivä ennen häitä. Keskustelimme kaikenlaisista asioista ja tietenkin parisuhteestamme sekä vihkikaavasta. Meille jäi tapaamisesta todella hyvä fiilis ja jäimme innolla odottamaan lauantain vihkitilaisuutta.

Kun olimme hääpäivänä saaneet vihkimistä edeltävät valokuvaukset hoidettua siirryimme kaasojen, bestmanin, sulhasen ja isäni kanssa sakastiin odottelemaan. Katselimme ikkunasta kirkkoon saapuvia vieraitamme, nautimme muutaman rohkaisevan ja fiilistelimme ainutlaatuisessa hetkessä.

Olimme valinneet häämarsseiksi Prinsessa Ruususen juhlamarssin ja Edward Elgarin Maa tulevaisuuteen -marssin. Kun vihkimisen oli aika alkaa, kävelimme isäni kanssa alttarille Prinsessa Ruususen soidessa. Tunnelma oli aivan mahtava ja oli ihana nähdä niin paljon iloisia kasvoja kirkossa. Lopulta löysin niiden keskeltä oman sulhaseni ja kävelimme yhdessä loppumatkan alttarille.

Vihkikaavamme oli lyhyt ja meillä laulettiin ainoastaan yksi virsi, Suvivirren sävelellä menevä nro 822 jossa on avioliittyyn liittyvä sanoitus. Halusimme sisällyttää tilaisuuteen yhden tekstin, jonka kaasoni luki.

Valitsimme luettavaksi raamatunluvun Laulujen laulu 8:6-7:

Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,

pane sinetiksi ranteesi nauhaan.

Rakkaus on väkevä kuin kuolema,

kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.

Sen hehku on tulen hehkua,

sen liekki on Herran liekki.

Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa,

Virran tulva ei vie stiä mukanaan.

Jos joku tarjoaisi taloa ja tavarat rakkauden hinnaksi,

hän saisi vain toisten pilkan.

Sitten olikin aika sanoa tahdon, sain sormeeni vihkisormukseni ja suutelimme ensimmäistä kertaa avioparina. Tahdon-kohta oli oikeastaan ainoa hetki jolloin minua jännitti. Hyvinhän se kuitenkin meni ja jännitys kaikkosi saman tien.

Lähdimme kävelemään alttarilta pois avioparina Maa tulevaisuuteen -marssin tahtiin. Poseerasimme hetken aikaa ja nautimme tilanteesta ennen kuin lähdimme kävelemään. Päästyämme kirkosta ulos huomasimme, että kirkon pihassa oli jo vieraita odottamassa seuraavan vihkimisen alkamista. Se oli aika outoa mutta onneksi ei haitannut meitä mitenkään. Kävelimme nopeasti sulhasen kanssa takaisin sakastiin ulkokautta sillä aikaa kun vieraat siirtyivät kirkon portaille odottamaan meitä. 

Tässä vaiheessa oli tarkoitus puhallella saippuakuplia, mutta olimme unohtaneet ne hotellihuoneesemme. Onneksi huomasimme unohduksen hyvissä ajoin ennen vihkimistä ja sovimme kaasojen kanssa, että he ohjeistavat vieraita taputtamaan meille saippuakuplien puhaltamisen sijaan. Tämä toimi oikein hyvin ja lopuksi ohjeistimme vielä vieraita ryhmittymään portaille yhteiskuvaa varten. Sitten vieraiden olikin aika siirtyä kohti juhlapaikkkaa ja me lähdimme bestmanin ja yhden kaason kanssa kohti seuraavaa kuvauspaikkaamme, jossa viivyimme noin 45 minuuttia. Kuvausten päätteeksi poksautimme kuoharipullomme ja lähimme kohti juhlapaikkaa. 

Tunnelma vihkimisen jälkeen oli aivan mahtava ja olo oli todella huojentunut. Vaikka en ollut oikeastaan jännittänyt missään vaiheessa, juhlapaikalle siirtyessämme tunsin vain niin suurta iloa, onnea ja olin valmis nauttimaan ikimuistoisesta hääjuhlastamme.

Potrettikuvaukset

Kaikki valokuvat © Jarno Pellinen. Ethän kopio kuvia!

Hääpäivämme ikuisti Vaasalainen valokuvaaja Jarno Pellinen, joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Jarnon kanssa työskentely oli erittäin sujuvaa ja hän tuntui ymmärtävän toiveitamme ja tyyliämme täysin. Olimme sopineet valokuvaussessiot ennen ja jälkeen vihkimisen, jotta saisimme otettua kuvia mahdollisimman paljon ja erilaisissa paikoissa. Näiden lisäksi Jarno kuvasi vihkimisemme ja hääjuhlamme aina häätanssimme loppuun saakka.

Aloitimme valokuvauksen kirkon pihamailla klo 12.30 eli puolitoista tuntia ennen vihkimistämme. Olimme etukäteen varmistaneet seurakunnalta, ettei kirkossa ollut vihkimistä ennen meitä. Näin saimme valokuvata rauhassa ja mikäli olisi sattunut satamaan, olisimme valokuvanneet kirkon sisätiloissa. Mukaan olimme myös ottaneet valkoisen lakanan, joka esti pukuani likaantumasta valokuvauksen aikana. Lisäksi meillä oli kaksi avustajaa huolehtimassa valaistuksesta sekä pukuni laahuksesta.

Aloitimme valokuvauksen kirkon kellotornin portailla, josta siirryimme upean kivimuurin luokse. Olin aikaisemmin esittänyt valokuvaajallemme inspiraatiokuvia jotka otettiin hyvin huomioon kuvauksen aikana. Viimeisenä ennen vihkimistä otimme kuvia kirkon edustalla sijaitsevassa upeassa puistossa tammikujien keskellä. Valokuvauksen aikana keskityimme vain ja ainoastaan toistemme seurasta nauttimiseen, mikä mielestäni näkyykin valokuvissa. Meitä kumpaakaan ei jännittänyt lainkaan tässä vaiheessa, olimme vain kaksi onnellista.

Vihkimisen jälkeen siirryimme autoilla Vanhan Vaasan kirkon raunioille. Aloitimme siellä valokuvauksen pienessä koivumetikössä josta siirryimme raunioille. Nämä kuvat ovat ehdottomasti suosikkejani, karut kiviseinät luovat upean kontrastin ja kokonaisuus on ihanan dramaattinen. Jälleen kerran keskityimme vain toisiimme ja ihanaan kahdenkeskeiseen hetkeen tuoreena avioparina.

Valokuvauksen jälkeen pokasutimme kuoharipullon ja nostimme maljan toisillemme. Sitten olikin aika siirtyä juhlapaikalle ottamaan hääjuhlaväen onnitteluita vastaan.

Olemme nyt saaneet nauttia upeasta valokuvakokoelmasta joka sisältää runsaat 800 otosta. Kaikista näistä kuvista valitsemme tässä postauksessa näkyvät seitsemän kuvaa, jotka Jarno erikoiskäsitteli meille. Näistä valitsemme kuvan kiitoskorttiimme ja teetämme varmaan lähes kaikista suurempia ja pienempiä tulosteita. Voin kertoa, että seitsemän kuvan valitseminen tuotti pientä tuskaa. Aloitin 40 suosikista ja siitä pikkuhiljaa sain vähennettyä määrän näihin.

Seuraavassa postauksessa palaan ihanaan vihkiseremoniaamme joka oli kaikkea mitä olisimme voineet toivoa. Vihkiminen oli juuri meidän kaltainen ja tunnelma oli lämmin.

Hääpäivän aamu

Heräsimme hääpäivänämme ihanassa sviitissämme auringonpaisteeseen aamu seitsemältä ja lähdimme herkulliselle hotelliaamiaiselle. Nautiskeltuamme hetken aikaa minun tuli aika lähteä kampaamoon joka oli kävelyetäisyyden päässä hotelliltamme. Tuntui niin ihanalta kävellä keskustan läpi lämpimässä aamuauringossa - en voinut käsittää hyvää onneamme sään suhteen! Kahdeksalta saavuin laitettavaksi Cava-kampaamolle, jonne äitini oli saapunut jo puoli tuntia aikaisemmin. Hetken kuluttua paikalle saapuivat myös kaasoni ja myöhemmin myös veljieni vaimot, sulhasen äiti ja sisko. Niinpä meidät kaikki laitettiin kauniiksi vaikka useimman kohdalla aikataulu venyi turhauttavan paljon. Muun muassa sulhasen äiti pääsi lähtemään kampaamolta vasta runsas tunti ennen vihkimistämme!

Olin käynyt muutama viikko aikaisemmin koemeikissä ja suunnittelemassa kampausta. Olin todella luottavaisin mielin kun kampaajani ryhtyi laittaman hiuksiani. Hän aloitti kreppaamalla tyven ja kihartamalla kaikki suortuvani. Alimmasta hiusosiosta koottiin niskaan valkki jonka päälle kiharoita ryhdyttiin kiinnittämään. Kampaajani näytti vähän väliä peilistä miltä kampaus näyttää ja annoin siinä välissä omat kommenttini. Näin kampauksesta pikku hiljaa tuli juuri sellainen kuin olin suunnitellut. Alun perin olin tietenkin ajatellut pitäväni hiukseni auki, mutta päädyin lopulta juhlavampaan kampaukseen. Elegantti, glamourhenkinen kiharakampaus oli mielessäni ja juuri sellaisen sain.

Olen muuten näin jälkeenpäin ihan tyytyväinen, että en käynyt koekampauksessa. Oli nimittäin sen verran haastavaa saada selvitettyä hiukset hääjuhlan jälkeen. Kaikki tupeeraukset olivat laittaneet hiukset sellaiseen solmuun, että tuntui kuin puolet hiuksista olisi lähtenyt irti niitä selvitellessäni. Kerta kyllä riitti!

Meikki tehtiin samanlaiseksi kuin koemeikki, tosin rajaukset jätettiin hieman kapeammiksi, sillä tällä kertaa minulle laitettiin irtoripsiä silmien ulkokulmasta suunnilleen keskikohtaan asti. Olin koemeikin aikaan ostanut sopivan huulikiillon, jota laitettiin myös hääpäivänä. Meikkipohja aurinkopuutereineen oli ihana ja pysyi todella siistinä koko päivän, kuten myös silmämeikki. Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen niin kampaukseen kuin meikkiinkin. Ne edustivat hyvin omaa tyyliäni ja toiveitani, ja kokonaislookki oli juuri sopivan juhlava.

Kampaajan jälkeen lähdimme kaasojeni kanssa kohti hotelliamme syömään lounasta ja korkkaamaan päivän ensimmäisen skumppapullon. Kaasojen miesystävät olivat hakeneet meille toivomamme herkulliset take away salaattiannokset ja onneksi sain syötyä sen lähes kokonaan, muuten en olisi mitenkään jaksanut odottaa hääjuhlan ruokailuun asti. Syökää siis morsiammet lounaanne!

Meillä oli kuitenkin melko tiukka aikataulu ja jouduin pukeutumaan pienessä kiireessä. Ehdin kuitenkin valita sopivat korut, sain laitettua Lanvinin Marry Me hajuvettä ja muistin juuri ja juuri ottaa morsiuskimppuni mukaan. Niinpä lähdimme kahdella autolla kohti vihkikirkkoa noin klo 12.30, jossa valokuvaajamme jo odotti. Myöhästyimme hiukan mutta saimme otettua aivan upeita kuvia ennen vihkimistä. Näistä lisää seuraavassa postauksessa!

Hääkirppis on avattu!

Yläpalkista löytyy nyt hääkirppis, jonne tulee lisää tavaraa myyntiin pikku hiljaa. Laittakaa viestiä jos jotain mieluista löytyy ja auttakaa tyhjentämään meidän häätavaroiden täyttämä asunto!

Noin puolet tavaroista on vielä Vaasassa, joten niitä saan laitettua myyntiin sitten elokuun puolella, kun pääsen tekemään inventaariota jäljelle jääneistä tavaroista. Tulossa on vielä mm. booliastioita ja photoboothrakenteita!

Hääpäivän aaton valmistelut

Me saimme juhlapaikamme Domus Bothnican käyttöömme jo aamuvarhain hääpäivämme aattona perjantaina. Saavuimme suurella porukalla paikalle yhdeksän aikoihin ja ryhdyimme heti siirtelemään pöytiä ja tuoleja paikoilleen. Pieniä muutoksia suunnitelmiin aiheutti tolpat, jotka veivät salin reunoilta enemmän tilaa kuin olimme aavistaneet. Pöytien väleistä tuli hieman ahtaammat, noin 110 cm leveät, mutta onneksemme se ei lopulta haitannut. Tämän ahtaammaksi tila ei kuitenkaan olisi saanut mennä.

Pitopalvelun kanssa oli sovittu, että he saapuvat paikalle klo 11.00 pöytäliinojen kanssa ja meidän tulisi auttaa heitä kuorman purkamisessa ja kattamisessa. He olivat kuitenkin runsaan puolen tunnin verran myöhässä ja siinä vaiheessa kaikilla oli jo melko kova nälkä ja kiireen huomasi myös pitopalvelun henkilökunnassa. Saimme heiltä hieman ikävää palvelua eikä meidän mielipiteitä tahdottu oikein kuunnella. Saimme kuitenkin toiveemme läpi ja kattaus alkoi näyttämään suunnitelmiemme mukaiselta. Eniten harmia tuotti paperipöytäliinat, jotka olivat todella ryppyiset. Meillä oli silitysrauta mukana ja kun aloimme silittämää liinoja, saimme nauttia pitopalvelun henkilökunnan närkästyneistä katseista. Heillä oli ilmeisesti kiire ja silitys oli heidän mielestään turhaa, joten olimme vain heidän tiellään. Silitimme kuitenkin itsepäisesti kaikki liinat ja lopputulos oli erinomainen; ei olisi uskonut niitä liinoja paperisiksi! Voin siis hyvin suositella Evolin paperiliinoja kangasliinojen korvaajiksi, jos ne vain jaksaa silittää.

Kattaukseen meni onneksi melko vähän aikaa ja lopputulos oli aivan kuten olin mielessäni kuvitellut. Pitopalvelun lähdettyä kävimme nopealla lounaalla ja jatkoimme juhlatilan koristelua. Laitoimme vettä ja kukkia maljakoihin, kynttilät pöydille ja paperituotteet jokaisen vieraan paikalle. Kokosimme photoboothin, herkkubuffetin ja baaripöydän sekä laitoimme niiden ylle roikkumaan paperipallokoristeita. Tanssilattian ylle ripustimme pallovalosarjat, jotka olivat siihen tilaan aivan täydelliset! Olisin niin halunnut osallistua joka ikiseen asiaan mutta koska aikaa oli vain yhden päivän verran, minun täytyi tyytyä projektinjohtajan rooliin.

Sulhasen mielestä jännittävintä valmistelupäivänä oli kylmälaitteiden siirtäminen juhlapaikalle. Veimme nimittäin kaksi omaa jääkaappia ja yhden pakastimen sinne juomia varten. Pakastin tosin oli jäitä varten ja niistä se tulikin aivan täyteen. Sulhanen kävi bestmanin kanssa perjantain aikana hakemassa Vaasan McDonaldsista ja Hesburgerista yhteensä 9 kylmälaukullista, eli muutaman sadan litran verran jäitä muutaman euron hintaan. Nämä tungettiin muovipusseissa juhlapaikan pakkaseen seuraavaa päivää varten, jolloin ne laitettaisiin sinkkivateihimme tölkkijuomia jäähdyttämään.

Itse nautin eniten kukkien laittamisesta. Haimme keskiviikkona ja torstaina Vaasan kahdesta Citymarketista valkoisia ja vaaleanpunaisia terttuneilikoita noin kymmenen kimpun verran. Kukkia oli siis jopa seitsemänkymmentä! Lisäksi olin varannut ennakkoon Plantagenista vaaleanpunaisia ja valkoisia, 4 x 12 kpl ruusukimppuja. Laitoin heille vain sähköpostia ja sieltä tulikin ilmoitus, että ruusut voi tulla hakemaan perjantaiaamuna. Ruusujen ja neilikoiden lisäksi olimme tilanneet viitisen oksaa morsiusharsoa kukkakaupasta ja ostimme muutaman oksan myös Plantagenista. Jälkimmäiset eivät olleet aivan yhtä nättejä kuin kukkakaupan harsokukat, mutta olivat pitempivartisempia joten ne sopivat patemmin Happy Joe -pulloihimme.

Valmistelupäivä oli kaikin tavoin aivan huippu ja sen päätteeksi olimme kaikki uupuneita ja samalla ilmassa leijui hieman jännitystä seuraavan päivän tapahtumiin liittyen. Yhteensä meitä oli uskomattomat 14 henkilöä laittamassa juhlatilaa kuntoon ja silti meillä meni siihen koko päivä! Tietty aamusta meitä ei ollut aivan yhtä monta ja illalla bestman ja sulhanen liukenivat pois paikalta laittamaan tienvarsikylttejä paikoilleen sekä pesemään ja koristelemaan hääautoamme.

Ennen lähtöämme muistin juuri ja juuri napsaista muutaman kuvan kattauksesta ja baarista, herkkubuffet oli tuossa vaiheessa jo katettu harsokankaalla odottamaan avaamista ja photobooth jäi jostain kumman syystä kuvaamatta. Näistä ja juhlatilan muista "nähtävyyksistä" saadaan visuaalisia todisteita sitten valokuvaajaltamme, joka on luvannut kuvia meille aivan lähipäivinä!

Meidän häät!

Täällä tuore vaimo hei! Terveiset täältä keski-Suomesta, ihana mökkilomamme on lähtenyt käyntiin lepäilyn merkeissä, sillä viikonloppu vei meidän molempien voimat. Meidän häitä juhlittiin harvinaisen aurinkoisissa merkeissä viime lauantaina ja päivä oli kaikin tavoin upea! Ennakkoon jännitin ainoastaan säätä, joka oli ollut ja on edelleen todella epävakaa ja inhottavan viileä näin heinäkuussa. Silti, meidän hääpäivänä paistoi aurinko ja lämpötilaa oli juuri sopivat +20°C. Parempaa säätä en olisi voinut toivoa! Hääpäivänä kaikki tuntui menevän aivan suunnitelmien mukaisesti - tai melkein kaikki. Mitä nyt muutama juttu unohtui, kuten saippuakuplat joita piti puhallella kirkon portailla. Ne jäivät hotellille, mutta ihanat apulaisemme saivat toimitettua ne ajoissa juhlapaikalle ennen saapumistamme sinne, joten saimme nauttia saippuakuplista siinä sitten. Ei harmittanut kyllä yhtään!

Odotamme innolla kuvia valokuvaajaltamme mutta sillä välin olemme jo saaneet nauttia sadoista vieraidemme ottamista kuvista. Palailen hääpäiväämme ensi viikolla mökkilomamme jälkeen, sillä välin tässä kurkistus ikimuistoiseen päiväämme: